Perjantai 13 päivä ja vapaamuurarit

Yhä vieläkin perjantai 13 päivä muistetaan epäonnen päivänä. Mutta mistä tämä epäonni on alunperin peräisin?

Jerusalemin temppeliä rakentaessa Salomo oli liitossa ystävänsä, Tyyroksen foinikialaiskuningas Hiram I:n kanssa. Hiram toimitti Salomolle materiaalia ja rakentajia. Lisäksi molemmat valtakunnat kukoistivat ja elivät suurvalta-aikaa kyseisten hallitsijoiden aikana. 

Legendan mukaan Hiram I lähettämät Jerusalemin temppelin rakentajat toivat käytännöllisen rakennusosaamisen lisäksi mukanaan myös salatietoa. Edelleen tarina jatkuu, että kun ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin 1099 ja tutkivat sen jälkeen Temppelivuoren raunioita, he pääsivät käsiksi salatietoon. Sen löysivät Temppeliherrat, ja salatiedon avulla ritarikunta kehittyi kukoistukseen. 



Keskiajalla, 1200-luvulla tai 1300-luvun alussa Ranskan kuninkaan ja katolilaisen paavin mielestä ritareilla oli liikaa valtaa Euroopassa. Temppeliherrat olivat alun perin vaatimattomia soturimunkkeja, mutta heidän järjestönsä kasvoi pian yhdeksi keskiajan Euroopan taloudellisesti vaikutusvaltaisimmista järjestöistä. Temppeliritarit olivat keksineet esim. sairaalajärjestelmän ja shekkijärjestelmän jne. 

Temppeliritareiden johto saatettiin ansaan tuona 13. päivänä 1307. Tuona päivänä vuonna 1307 Ranskan kuningas ja paavi mestauttivat kaikki kiinnisaadut ritarit kerralla koko Euroopan laajuisesti. Miksi samana, sovittuna päivänä? Jotta ritarit eivät kykenisi hälyttämään toisiansa.


Rovion ja mestautuksen jälkeen kerättiin temppeliritareiden rippeet perheineen talteen ja loput ritarit pakenivat mm. Irlannin kautta pääosin Amerikkaan, ja osa Pohjoismaihin.
Temppeliherrojen tuhon 1307 jälkeen salatieto säilyi ritarikunnan pelastuneilla sirpaleilla (mm. Portugalissa ja Skotlannissa), joista kehittyi hieman ritarkikunnan tavoin organisoitu vapaamuurarijärjestö.

Temppeliherroilla on kiistattomat ansionsa modernin länsimaisen talousjärjestelmän synnyssä. Sen lisäksi yhteys vapaamuurareihin, ns. temppeliherraleganda, on yksi kiehtovimpia lukuja salaseurojen historiassa.

Nykyäänkin Yhdysvaltojen dollarin setelistä voit löytää salaisia ritarimerkkejä, jotka liittyvät vapaamuurariuteen.

Olivatpa nämä totta vai "tarua" olevia tarinoita, sitä en tiedä, mutta on näistä tehty tv-dokumenttejakin.

Perjantai 13 päivä. Ritareita oli vähän, mutta he olivat älykkäitä, rikkaita ja sotilaallisesti taitavia. Siksi heidät piti tappaa kerralla kaikki, varoittamatta ja petoksella.

Oli niin tai näin, tänään perjantaina 13 päivänä minulla ei ollut ollenkaan epäonnea. Päinvastoin, liiketoiminnat rokkasi tänään oikein hyvin.  Siksi nöyränä osaa olla kiitollinen siitä pääomasta, mitä ei verottajakaan voi verottaa, nimittäin sosiaalisesta pääomasta. Ilman sitä tämä yhteiskunta ei oikeasti pyörisi. Eikä bisnekset rokkaisi ;)

Ritarillista 13 päivän perjantai-iltaa!

Lopettakaa suunnitteleminen ja alkakaa tekemään

Suomi tarvitsee lisää yrittäjiä. Suomi ei tarvitse lukumääräisesti lisää yrityksiä, mutta Suomi tarvitsee lisää yritteliäitä ja päämäärätietoisia henkilöitä, joilla on voimakas yrittämisen halu ja jotka ovat valmiita ottamaan yrittäjäriskin ja työllistämään muita omassa firmassaan. Haluan kertoa pari vinkkiä yritystoimintaa suunnitteleville.

1§. Lopettakaa suunnitteleminen ja alkakaa tekemään.

2§. Olen monesti kuullut, että yrittäjyys kiinnostaa, mutta perustan yrityksen a) "sitku" lapset ovat isompia, b) "sitku" asuntovelka on maksettu, c) "sitku ansiosidonnainen päättyy" d) "sitku" saan starttirahat, e) "sitku" ja "sitku". Näitä sitkutteluja riittää. Vastaavasti tuttavapiiristä löytyy yrittäjä-äitejä, jotka ovat perustaneet yrityksen, kun vauva on ollut 4 kk ikäinen. Mikään ei ole ollut yrittämisen esteenä. On olettu pankkilainaa. Tarvittaessa on hankittu lastenhoitoapua.

3§. Jos suunnittelet oikeasti yrityksen perustamista, lopeta suunnittelu ja sitkuttelu, ja aloita yrittäminen jo tänään. Suomessa yrityksen perustaminen on helppoa ja byrokratiaa on vähän. Halutessaan osakeyhtiön voi perustaa netissä noin vartissa, jos hyväksyy vakiomuotoisen yhtiöjärjestyksen.

4§. Uskalla tehdä virheitä. Ihminen, joka ei koskaan tee virheitä, ei varmaankaan tee paljon mitään muutakaan. Itse olen tehnyt monia pieniä ja varmasti suurempiakin virheitä, mutta olen oppinut niistä, ja pyrin välttämään saman virheen tekemisitä uudestaan. Esim. olen palauttanut yrityksen veroilmoituksen myöhässä, saanut sen rangaistuksena veronkorotusta, mutta olen maksanut veronkorotukset ja jatkanut yrittämistä. Maailma ei tuohon kaatunut.

5§. Älä luovuta koskaan! Et koskaan epäonnistu, ennen kuin olet lakannut yrittämästä.

6§. Henkilökohtaisesti kunnioitan yrittäjää, joka on epäonnistunut, mutta silti jatkanut yrittämistä. Älä pelkää epäonnistumista. Epäonnistuminen on aivan ok.

7§. Ole ennakkoluuloton. Tykkään tästä lauseesta: Entrepreneurs don't think out of the box. They see no box. Yrittäjille kaikki unelmat ovat mahdollista. Ideoiden tappajille ja luovuuden myrkittäjille mikään ei ole mahdollista.

8§. Älä kuuntele ihmisiä, jotka eivät ole itse koskaan olleet yrittäjinä.

9§. Sinua pelotellaan konkurssilla. Yritys, jolla ei ole velkaa, ei voi joutua konkurssiin. Yritys ei joudu konkurssiin sattumalta. Yrityksellä on tällöin enemmän velkaa kuin varoja tai maksukykyä. Jossain vaiheessa velkojat voivat laittaa konkurssihakemuksen käräjäoikeuteen.

10§. Älä kuitenkaan pelkää ottaa vierasta pääomaa. Se vauhdittaa yrityksen kasvua nopeammin kuin tulorahoituksen avulla.

11§. Ota oppia konkariyrittäjiltä, heillä on kontakteja ja käytännön kokemusta ammennettavana yrittämisestä. Hanki yrittäjämentori!

12§. Jos vuokraat yrityksellesi toimitiloja, pyri tekemään toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus. Määräaikaisesta vuokrasopimuksesta et pääse eroon kuin maksamalla, vaikka liiketoiminta ei käynnistyisikään.

13§. Jos yrittäjyys vaikuttaa pelottavalta möröltä tai vaaralliselta loikalta tyhjyyteen. Se voi olla sitä, jos ruokit itse omassa päässäsi tällaista ajattelumallia. Elefantinkin voi syödä, aloita pala kerrallaan, vaikka syömällä häntä ensin.

14§. Lopeta valittaminen. Itse en ole koskaan valittanut veroista enkä mistään muustakaan yrittämisen niinsanotusta esteestä. Jos olet valittaja, niin valita. Jos olet yrittäjä, niin yritä! Jos et voi vaikuttaa asiaan, älä valita. Jos haluat vaikuttaa asiaan, lopeta silti valittaminen, lähde politiikkaan, lobbaa asiaa ja tee asialle jotakin konkreettista.

15§. Olettele rakastamaan myyntityötä. Toimitusjohtaja on yrityksen tärkein myyjä. Hän myy yrityksensä palveluja 24/7.

16§. Asiakas on kuningas. Kuuntele asiakastasi. Mittaa asiakaspalautetta. Kanta-asiakas ansaitaan.

17§. Jos lähdet partneriksi, tee aina osakassopimus. Jälkikäteen asioista, kuten osakkeiden luovutushinnasta, aktiivisesta roolista yhtössä tai kilpailukiellosta, on vaikea sopia.

18§. Ota yrityksellesi oikeusturvavakuutus.

19§. Pidä kiinteät kulut minimissä. Erityisesti alkavan yrittäjän on vihattava kiinteitä kuluja. Muuttuvat kulut ovat ok. Kiinteät kulut juoksevat kesälomallakin, vaikka ei olisi mitään yritystoimintaa. Muuttuvia kuluja tulee yritystoiminnan volyymin mukaan.

20§. Vaali yrityksesi brändiä. Laita IPR-perusasiat kuntoon: varaa yritykselle domain, rekisteröi aputoiminimi ja laita tavaramerkkihakemus vireille.

20§. Yrittäjä tarvitsee hyvän tiimin ympärilleen. Henkilöstöstä on pidettävä hyvää huolta. Ihmiset ovat yrityksen ainoa voimavara. Koneita, laitteita ja toimitiloja on helppo hankkia, leasata tai vuokrata. Henkilöstön rekrytointiin, kouluttamiseen ja kehittämiseen pitää panostaa.

21§. Älä kuitenkaan maksa henkilöstölle lomarahoja, vaan sen sijaan maksa henkilökunnalle bonuksia hyvin tehdystä työstä ja palkitse ahkeria työntekijöitä rahapalkan lisäksi myös ei-taloudellesilla palkitsemisella.

22§. Et voi ulkoistaa sitä, mitä et ymmärrä. Näin ollen opettele yrityksen talousasioiden perusteet esimerkiksi suorittamalla yrittäjän ammattitutkinto tai tiiviisti osakeyhtiön talousillassa.

Osakeyhtiön talousilta yrittäjille 15.12.2015

Ensimmäinen maistuu aina parhaalta

Ensipuraisu. Tästä tuli mieleeni kansantaloustieteen perusteet. Tuntuu ikuisuudelta, mutta opiskelin 90-luvulla kauppakorkeakoulussa kansantaloustiedettä. Sieltä opiskeluajoilta jäi mieleeni rajahyötyteoria.

Rajahyöty eli marginaalihyöty on kuluttajan saama hyödyn lisäys tarkasteltavan tuotteen tai palvelun yhdestä lisäyksiköstä.

Voin valottaa rajahyötyteoriaa parilla kesäisellä esimerkillä.

Jos on jano, ensimmäisestä kylmästä oluesta saatava hyöty on suuri. Kymmenen oluen jälkeen yhdestoista olut tuottaa enää vähän lisähyötyä. Kyseessä on laskeva rajahyöty. Jokainen tuote enemmän tuottaa vähemmän lisähyötyä “ensipuraisuun” verrattuna.

Olen ollut vuoden syömättä jäätelöä. Ihan vain siksi, koska satuin päättämään viime heinäkuussa, että nyt loppuu jäätelön syönti. Tänään oli ensimmäinen aurinkoinen kesälomapäivä ja loman aloituksen kunniaksi lapseni söivät tyytyväisenä mantelisuklaalisenssijäätelöä. Nuorempi ei kuitenkaan jaksanut syödä jäätelöään, joten tottahan äidin kuului sitten syödä jäätelö loppuun 0:-) Tässäkin tapauksessa ensimmäinen tuntuu aina parhaalta. Ai että jäätelö oli taivaallisen hyvää. Seuraava jäätelöannos tuottaisi – ainakin minulle – jo laskevan rajahyödyn.

Jäin pohtimaan, päteekö rajahyötyteoria myös kesäharrastukseeni ilmailuun. Kyllä vain. Lentäjälle koituu yleensä kymmenestä lentotunnista vähemmän hyötyä kuin ensimmäisestä, joten hän on valmis maksamaan melko paljon ensimmäisestä lentotunnista, mutta jos hänellä on jo kesä aikana lentotiimaa yhdeksän lentotuntia, hän mieluummin on ilman kymmenettä kuin maksaa kovin paljon yhdestä lisälentotunnista.

Kesän ensimmäinen lomapäivä tuntuu parhaalta. Ihan mielenkiintoinen tämä rajahyödyn teoria.

Hyvää kesälomaa kaikille! Nauttikaa ensipuraisusta!

Kaupungin pitäisi keventää kiinteistöomistussalkkuaan

Kiinteistövero otettiin käyttöön 1993. Kiinteistöllä tarkoitetaan maapohjaa ja maapohjalla sijaitsevia rakennuksia ja rakennelmia.

Todetaan vielä, että kiinteistövero menee kokonaan 100 % kiinteistön sijaintikunnalle. Mitä enemmän kiinteistöjä, sitä enemmän kunta saa kiinteistöverotuloja. Kaupunginvaltuusto päättää kiinteistöveron suuruuden kiinteistöverolain säädösten rajoissa.

• Yleinen kiinteistövero on vähintään 0,8 % ja enintään 1,55 %. 

• Vakituisia asuntoja koskeva kiinteistövero on vähintään 0,37 % ja enintään 0,80 %. Vuonna 2015 vakituisten asuntojen kiinteistövero on 0,37 % Helsingissä ja Vantaalla. 

• Loma-asuntojen kiinteistövero 0,5-1,55 %.

• Kaupunginvaltuusto voi määrätä rakentamattomien rakennuspaikkojen veroprosentiksi 1,00–3,00 % vuodessa. Vuonna 2015 rakentamattomien tonttien kiinteistövero on 2,3 % Helsingissä ja 3,0 % Vantaalla. 

• Pääkaupunkiseudun kunnissa peritään korotettua kiinteistöveroa rakentamattomista rakennuspaikoista: vähintään 2,3 % ja enintään 3,0 %

• Voimalaitoksen kiinteistövero enintään 2,85 %. Vuonna 2015 voimalaitosten kiinteistövero on juurikin tuo maksimi 2,85 % Helsingissä ja Vantaalla.

Ehdotan, että Helsingin kaupungin pitäisi alkaa keventämään kiinteistöomistussalkkuaan. 

Pääkaupunkiseudulla oli rakentamatonta tonttimaata noin kaksi (2) miljoonaa kerrosneliömetriä kerrostaloasunnoille ja neljä (4) miljoonaa pientaloille. Laskettaessa yhdelle henkilölle noin 40 m2, on pääkaupunkiseudulla kaavoitettua rakentamatonta rakennusmaata noin 150.000 asukkaalle. 

Kaikkiaan kovennettua kiinteistöveroa maksetaan pääkaupunkiseudulla 3.500 rakennuspaikasta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat omakotitalotontit, joiden pihalla on rintamiestalo ja sen lisäksi yksi tai kaksi rakentamatonta rakennuspaikkaa. Kunnan ovat antaneet kiinteistönomistajille rakentamiskehoituksia edistääkseen asuntopoliittisia tavoitteitaan. Uhkana on, että kunta voi lunastaa rakentamattoman tontin, jos sille ei rakenneta.

Kiinteistöveron ulkopuolelle on rajattu kuntien omistamat kiinteistöt - hallinnollisten kulujen säästämiseksi, mikä onkin toki järkevää. Toisin sanoen samalla kunta tai kaupunki menettää kiinteistöverotuloja siihen verrattuna, jos kiinteistönomistaja olisikin tavallinen asunto-osakeyhtiö kaupungin asemasta.

Esimerkiksi Helsingin kaupunki omistaa satoja kiinteistöjä. Pelkästään vuokra-asuntoja on Helsingin kaupungin omistuksessa on noin 60.000 kpl. Jos kaupungin kiinteistöt myytäisiin vuokra-asunto kerrallaan asukkaille tai sijoittajille, niin kaupungin saamat kiinteistöverotulot lisääntyisivät samalla. Asuntojen myynnistä Helsingin kaupunki saisi rahaa rakentaa uusia (tuettuja) vuokra-asuntoja tai asumisoikeusasuntoja.



Myös sijoittajien näkökulmasta on järkevää, että myyntiin tulisi kotimaassa olevia kiinteistösijoituskohteita. Jos ostokohteita ei Helsingistä löydy, niin fakta on, että kiinteistösijoittajat lisäävät kiinteisöomistuksiaan ulkomailla, erityisesti Virossa. 

Kiinteistöverotulojen kehitys tulee jatkossa olemaan myönteinen Helsingin kaupungin budjetin osalta, koska Helsinkiin on suunnitteilla tai rakenteilla myös uutta asumusta mm:

• Östersundomiin on suunnitteilla 70.000 asukkaan kaupunginosa vuoteen 2060 mennessä.
• Länsisatamasta (Jätkäsaari, Salmisaari, Hernesaari, Telakkaranta) tulee 30.000 asukkaan alue vuoteen 2030 mennessä.
• Kruunuvuorenranta - sijaitsee 5 km päässä keskustasta. Sinne on suunniteltu 11.000 asukkaan merellinen alue valmistuu 2025 mennessä.
• Koivusaari (Lauttasaaren länsipuolella) 5.000 asukkaan kaupunginosa Länsiväylän varrella.
• Viikinmäki - 3.700 asukasta
• Vartiosaari - osayleiskaava sunnitteilla 5.000-7.000 asukkaan saaristokaupunginosaksi. Saareen ei vielä ole kiinteää liikenneyhteyttä, vain vesiliikenneyhteys. Laajasalon lähellä. Asuntorakentamisen vastustajat haluavat säilyttää Vartiosaaren virkistyskäytössä.
• Keski-Pasila yli 5.000 asukkaan alue valmistuu 2020-luvulla.
• Pasila / Ilmala - 1.500 asuntoa vuoteen 2020 mennessä.
• Kalasatama - noin 14.000 asukasta.

Lähde: Suomen Laki, Verolait 1/2015, Kiinteistöverolaki

Kauppakamarin strategia tukee suoria lentoyhteyksiä Eurooppaan

Vierailin Helsingin seudun kauppakamarissa maaliskuussa 2015 ja sain toimitusjohtaja Pia Pakariselta Kappakamarin hallitusohjelmatavoitteet, jossa on kuusi pääteemaa. Kauppakamarin hallitusohjelmatavoitteen kolmas teema on "Liikenneratkaisuilla parempaa kilpailukykyä Suomeen". Tässä korostetaan, että kansainvälisille markkinoille pääsyn edellytyksenä ovat suorat lentoyhteydet Aasiaan, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Hallitusohjelmatavoitteissa ei itse asiassa lue missään kohtaa, että Malmin lentokenttä pitäisi lopettaa.

Päinvastoin, Malmin lentokentän säilyttäminen ilmailukäytössä on Helsingin lisäksi koko Suomen elinkeinoelämän asia. Malmin lentokenttää kehittämällä ja luomalla uusia liikelentoyhteyksiä Eurooppaan Malmin lentokenttä palvelee liike-elämää entistä paremmin, nopeammin ja kustannustehokkaammin. Pääkaupunkiseudun liikelentomatkustajan ei jatkossa tarvitse kuluttaa aikaansa puolesta tunnista tunnin taksimatkaansa Helsinki-Vantaalle, 2 tunnin jonottamista Helsinki-Vantaan terminaalissa ennen liikelentomatkaa, vaan Malmin lentoasemalla riittää, että liikelentoasiakas on Malmin kentällä 15 minuuttia ennen lentoa.

Kutsuin toimitusjohtaja Pia Pakarisen tutustumaan Malmin lentoasemaan. MLY:n puheenjohtaja Timo Hyvönen kävi lennättämässä Pakarista keskiviikkoaamuna 6.5.2015. Halusimme esitellä Pia Pakariselle, että Malmin lentokenttä on aktiivisessa hyötykäytössä ja että tilaa rakentaa asuntoja on Malmin lentokentän vieressäkin sekä muualla pääkaupunkiseudulla.

Lentoliikenne on globaalistikin kasvava toimiala. Uusi bisneslentoyhtiö Go! Aviation muuttaa osoitteensa ja toimitilansa Helsinki-Vantaalta Malmin lentokentälle ja alkaa 2015 aikana operoinnin Malmilta käsin yksimoottorisilla Pilatus PC12 lentoaluksilla, joiden kyytiin mahdtuu 8 matkustajaa. Ilma-aluksia tulee olemaan yhteensä 20 kappaletta. Lentoyhtiön perustajat tj Jorma Kario ja Roope Kekäläinen esittelivät eilen Pia Pakariselle uutta tilaisusreittilentoliikennekonseptia, jossa asiakas valitsee businesslentoreitin mahdollisimman lähelle omaa kohdepaikkaansa. Asiakas voi jatkossa päästä bisneslentolipun hinnalla Malmilta suoraan esimerkiksi messumatkalle Berliiniin Saksaan, Gävleen Ruotsiin, Kemiin StoraEnson paperitehtaalle tai London City Airport pienkonekentälle. Go! Aviation lentoyhtiön tavoitteena on työllistää parin vuoden kuluttua jopa 100 ammattilentäjää. Jokaisella lennolla on kaksi ammattilentäjää, joista useimmat ovat saaneet peruslentokoulutuksensa Malmilla. Yhtiön liikevaihtoennuste vuodelle 2018 on noin 60 miljoonaa euroa, kun nykyisten Malmin kentällä toimivien yritysten liikevaihto on yhteensä noin 20 miljoonaa euroa.

Helsingin seudun kauppakamarin rooli on edistää liiketoimintaa Helsingissä. Go! Aviation lentoyhtiön kaltainen operoija työllistää ja tuottaa verotuloja niin valtiolle kuin Helsingin kaupungille sekä edistää Kauppakamarin strategian mukaisesti erittäin suoria lentoyhteyksiä Eurooppaan.

Finavian poislähteminen Malmilta ei myöskään tarkoita kentän lennonjohto- ja lennonvarmistusoperaaatioiden päättymistä. On todennäköistä, että Malmille perustetaan lähiaikoina lennonjohto- ja varmistuspalveluita sekä lentokentän ylläpitoa operoiva yksitynen osakeyhtiö.

Vinkkejä asuntotilanteen helpottamiseksi Helsingissä

Helsingin maakäytön kaavan tavoitteena on mahduttaa 250.000 asukasta lisää Helsinkiin. Huhtikuussa 2015 Kuluttajaliiton ja Helsingin Kuluttajat ry:n järjestämässä vaalipaneelissa keskusteltiin asuntopolitiikasta ja erityisesti Helsingin vuokra-asuntotilanteesta. Olen tähän koonnut yhteenvedoksi vinkkejä, joilla Helsingin asuntotilannetta voidaan helpottaa.


1. Helsinkiin pitää rakentaa enemmän pieniä 20 m2 asuntoja. Suuri osa vuokra-asunnon tarvitsijoista on sinkkutalouksia.


2. Helsingin pitää suosia täydennysrakentamista. Lisää asukkaita saadaan olemassa olevaan infraan, kun 5 kerroksiseen kerrostaloon rakennetaan 6. kerros lisää.


3. Helsingistä esim. Mellunmäestä löytyy kolmikerroksisia putkiremontin alla olevia kerrostaloja, joissa on suunnitteilla ns. "kortteliprojekti". Vanha kerrostalo voidaan purkaa kokonaan ja rakentaa tilalle kuusikerroksisia kerrostaloja. Uudet asunnot myydään tuleville asukkaille ja näistä taloyhtiö saa rahaa rakentaa kokonaan uuden kerrostalon. Putkiremontti rahoitetaan uusista asunnoista saaduilla tuloilla. Entiset asukkaat saavat itselleen uuden energiatehokkaan ja hissillä varustetun asunto-osakkeen, ja Helsinkiin saadaan lisää täydennysrakentamista.


4. Rakennetaan uudet omistusasunnot 75 % valmiiksi. Tulevat asukkaat saavat itse sisustaa asuntoon keittiökaapit ja vaatekomerot oman budjettinsa mukaan.


5. Uusissa kerros- ja rivitaloissa autopaikat erotetaan omaksi osakkeeksi erilleen asunnon hinnasta. Autottomat eivät osallistu autopaikkojen rakennuskustannuksiin. Autolliset kotitaloudet puolestaan voivat ostaa pari autopaikkaa.


6. Östersundomin asuntorakentamista täytyy vauhdittaa. Alueelle on kaavoitettu asuntoja 70.000-100.000 helsinkiläiselle asukkaalle. Saman verran asukkaita on muuttamassa Östersundomiin vuoteen 2060 mennessä kuin Hämeenlinnassa on nykyään asukkaita.


7. Osa Viikin pelloista voidaan kaavoittaa asuntorakentamiselle.  Kehä I lähellä myös julkinen liikenne ja bussiyhteydet ovat valmiina Viikkiin. Arto Pesonen on HS mielipidesivulla 3.4.2014 todennut, että kohtuullisella tehokkuudella Viikkiin mahtuisi 50.000 asukkaan kompakti ekokaupunki kortteliviljelmineen ja kasvihuoneineen. 


8. Helsingin kaupungin omistamat Tuomarinkylän ja Haltialan pellot sijaitsevat Pohjois-Helsingissä. Samoin osa Tuomarinkylän ja Haltialan pelloista voidaan kaavoittaa asuntorakentamiselle siten, että koira- ja hevosharrastajien harrastusmahdollisuudet eivät Tuomarinkylässä kuitenkaan heikkene. Tuomarinkylän ja Haltialan pelloilla kasvaa tällä hetkellä herneitä ja kukkia. Arto Pesosen mukaan Haltialan pelloille mahtuisi rakentaa asuntoja 25.000 asukkaalle - eli saman verran kuin Malmin lentokentälle on nyt suunniteltu.


9. Onko kaikkien pakko muuttaa Helsinkiin, kun asuminen joka tapauksessa on Helsingissä kallista. Hyvien liikenneyhteyksien päässä Vantaalla, Keravalla, Keski-Uudenmaan kehyskunnissa (Tuusula, Hyvinkää, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen Järvenpää), Espoossa, Kirkkonummella, Sipoossa ja Porvoossa on pääsääntöisesti edullisempi asumistaso ja vuokrataso kuin Helsingissä.


10. Martelan toimitusjohtaja Heikki Martela totesi 20.4.2015 Kauppalehdessä, että pääkaupunkiseudulla on runsaasti vapaana toimistotiloja ja että tyhjät toimistotilat ovat ongelmajätettä. Nyt on aika muuttaa tyhjät toimistotilat asuntokäyttöön. 


11. Pääkaupunkiseudulla oli asunnot.oikotie.fi palvelussa tänään yli 10.000 myynnissä olevaa omistusasuntoa; niin uudiskohteita kuin vanhoja asuntoja. Vuokra-asuntoja oli tarjolla 2788 kpl yksityisillä vuokramarkkinoilla sekä 

12. Asumisoikeusasuntoja on tarjolla mm. Vantaalla Leinelässä tai Espoon Gumbölessä.


13. Nykyiset vuokra-asunnot ovat liian hyvin varusteltuja. Karsitaan sauna pois vuokra-asuntojen asuinneliöistä, niin saadaan edullisempia vuokra-asuntoja.


14. Helsingin kaupunki omistaa HeKan tai muun yhtiön kautta yhteensä noin 62.000 vuokra-asuntoa. Kaupungin pitäisi talo kerrallaan myydä vuokra-asunnot ensisijaisesti vuokralaisille, jos he ovat halukkaita ostamaan vuokra-asunnon omaksi. Mikäli vuokralainen ei halua tai voi ostaa asuntoa omaksi, niin asunto pitää myydä sijoittajille. Kaupunki saa rahaa myymistään vuokra-asunnoista, ja näillä rahoilla kaupunki voi sitten rakentaa uusia (tuettuja) vuokra-asuntoja tai asumisoikeusasuntoja.

15. Malmille lentokentän vasemmalle puolelle (katso kuva alapuolella) mahtuu toden totta rakentamaan uusiakin taloja. Kun tavoite on tiivistää asuinrakentamista ja rakentaa asuntoja juurikin rakentamattomille maa-alueille, jossa etuna on Malmin juna-aseman läheisyys. 

Vanhemmuuden kustannukset on nostettava esille Eduskunnassa

Perhevapaiden kustannusten jakamisesta ja niistä aiheutuvista kustannuksisa ja kustannusten tasaamisesta paremmin mies- ja naisvaltaisten alojen välillä on puhuttu ja väännetty jo vuosia. Tuloksetta. Edellinen hallitus ei ole tätäkään teemaa pystynyt ratkaisemaan. On aika ottaa edistysaskel työelämän tasa-arvossa, niin että naisvaltaisten alojen rankaiseminen loppuu. Tämä edistää samalla naisten palkkakehitystä ja lopuksi myös naisten eläketasoa.

Koska olen ollut yli kuusi vuotta Naisyrittäjyyskeskuksen toimitusjohtajana, olen päässyt erittäin läheltä seuraamaan satojen naisyrittäjien toimintaa. Pienyrittäjälle nuoren naisen palkkaaminen on suuri riski, koska yrittäjä voi joutua maksamaan äitiyslomalle jäävälle naiselle 2-3 kk täyden palkan, sijaisten rekrytoinnin ja perehdyttämisen sekä sairaalakäynnit tai poissaolot raskausaikana sekä sairaan lapsen hoitamisesta aiheutuvat poissaolot aiheuttavat tuottavuuden laskua yrityksissä.  

Kannatan Juha Sipilän ehdotusta, jossa vanhemmuuden kustannukset tasattaisiin nykyisen järjestelmän sisällä esimerkiksi siten, että työnantajalle maksettaisiin 2500 euron kertakorvaus äitiysvapaalle jäävää kohti. Sen kustantamiseksi kerättäisiin työnantajilta ja työntekijöiltä yhteensä 125 miljoonaa euroa vuodessa ja tuo summa palautettaisiin kokonaisuudessaan nuoria naisia työllistäville yrityksille. Se tarkoittaisi sairausvakuutusmaksun korotusta noin 0,08 %:lla. Jos tuo jaettaisiin tasan työnantajan ja työntekijän kesken, maksua pitäisi korottaa 0,04 %:lla. Se on 3000 euron palkassa 1,2 euroa kuukaudessa. Tällä ratkaistaisiin osittain perhevapaiden kannalta suurimpana koettu ongelma, eli ensimmäisen 2–3 kuukauden täyspalkka, joka äidille maksetaan, kun hän jää vanhempainvapaalle. Samalla se helpottaisi pienten ja keskisuurten yritysten asemaa ja madaltaisi kynnystä palkata nuoria naisia. Perhevapaakustannusten tasaamiseen auttaa myös se, että isät pitävät entistä enemmän perhevapaita. Yksikään tuntemani nuori perheen isä ei ole katunut myöhemmin päätöstään olla hoitamassa omia lapsiaan.

Ehdottomasti kannatan ajatusta perhevapaiden kustannusten jakamisesta. Kahden lapsen äitinä vanhemmuuden kustannusten jakaminen sekä molempien puolisojen kannustaminen osallistumaan perhevapaisiin ovat minulle tärkeitä asioita. Perhevapaiden kustannusten jakaminen on ensikädessä nostettava esille tulevalla hallituskaudella.  

Yksittäisenä kansanedustajana voin yksinkin tehdä aloitteen, kirjallisen ehdotuksen uuden lain säätämisestä. Yrittäjätaustaisena puheenjohtaja Juha Sipilä ymmärtää tämän asian merkityksen, joten olen luottavainen, että asia edistyy Keskusta puolueen tekemänä ehdotuksena eduskunnalle.

Sanotaan, että naisten euro on 80 senttiä. Ja niin on naisten eläke myös. Yleisesti ottaen naisten matalampia palkkoja selittää se, että naiset päätyvät miehiä useammin töihin niin kuntasektorille (esim. hoitoala) töihin kuin matalapalkkaisille palvelualoille. Mutta kun vertaillaan täsmälleen samasta työstä maksettavaa palkkaa, on voitu osoittaa että ”naisen euro” on kutakuinkin 97 senttiä.

Muutama keino ”segregaation” purkamiseksi:

• Tyttöjä tai nuoria naisia pitää kannustaa opiskelemaan naisille ei-tyypillisiä aloja kuten tekniikkaa.

• Nuorten naisten määräaikaiset työsopimukset osaltaan heikentävät naisten palkkakehitystä. Naisten pitää oppia neuvottelemaan toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia eikä suostua määräaikaisiin työsopimuksiin.

• Naisten pitäisi mennä enemmän yksityiselle sektorille sekä miesvaltaisille aloille töihin, jotta palkkaerot kaventuisivat. Suomessa työtehtävät ovat jakautuneet ”miesten töihin” ja ”naisten töihin”. Miehet ovat logistiikan, prosessiteollisuuden ja rakennusalan töissä.

• Naisten palkkakehitystä hidastaa se, että naiset ovat kolme vuotta perhevapaalla tai hoitovapaalla ja poissa työelämästä. Hoitovapaan lyhentäminen kolmesta vuodesta kahteen vuoteen edistäisi naisten osallistumista työelämään, jolloin palkkaerot samalla pienenisivät.

• Isiä pitää kannustaa jäämään hoitovapaalle. Isyysvapaat eli ”pappaledighet” ovat mm. Ruotsissa suosittuja. Isien osallistuminen hoitovapaalle lasta hoitamaan edistäisi naisten ura- ja palkkakehitystä. Uskon, että Suomessa nuoret miehet alkavat vähitellen jäädä yhä useammin isyysvapaalle.

Nyt on kyseessä muutosvaalit. Yhdessä me rakennamme entistä paremman Suomen. Laitetaan yhdessä Suomi kuntoon asia kerrallan.  

Lentäjien jatkokoulutusmahdollisuuksia täytyy parantaa

Taru Päivike Suomen Lentäjäliiton (Finnish Pilots' Association) vaalitentissä

Tulisiko mielestänne lentoyhtiöihin soveltaa merenkulussa käytössä olevaa mallia, jossa globaalisti yhtäläiset kilpailuedellytykset luodaan erilaisilla tuki- ja verotusjärjestelmillä ja joissa erot verotuksessa ja valvonnassa ovat suuria yhtiöiden alkuperäisen kotimaan ja niin kutsuttujen mukavuuslippumaiden välillä?

TARU: Uskon vapaaseen kilpailuun ja markkinatalouteen, jolloin valtion ei pääsääntöisesti tule sekaantua lentoyhtiöiden tuki- ja verojärjestelmiin. Lentoyhtiöiden tulee operoida kansallisten työlainsäädäntöjen ja turvallisuussääntöjen mukaisesti. Esimerkiksi halpalentoyhtiö Norwegian saa aasialaisen matkustamohenkilökunnan lisäksi merkittävää kilpailuetua 30 % matalampina polttoainekuluina, koska yhtiön käyttämä lentolaivuekalusto on uudempaa kuin kilpailijoillaan.

Tulisiko kotimaan kannattamattomien lentoasemien ylläpito rahoittaa edelleen osana Finavian toimintaa, siirtää ne osaksi valtion ylläpitämää infrastruktuuria, vai pyrkiä siirtämään ylläpito ja kustannukset paikallisesti kuntien ja teollisuuden vastuulle sekä lopettaa lentokentät, joiden toimintaan rahoitusta ei ole löydettävissä?

TARU: Suomi on allekirjoittanut ICAO sopimuksen, jossa valtio pyrkii turvaamaan riittävän lentokenttäverkoston. Lentokenttäverkoston supistaminen on ICAO sopimuksen vastaista toimintaa. Kannattamattomia lentokenttiä ei pidä lopettaa, vaan niille tulee etsiä uusi ylläpitäjä. Tällä hetkellä kotimainen lentoasemaverkosto koostuu Finavian ylläpitämistä lentoasemista (24 kpl), kuntien ylläpitämistä lentoasemista (esim. Mikkelin lentoasema), säätiöiden ylläpitämistä lentoasemista (esim. Seinäjoen lentoasemaa ylläpitää Rengonharjusäätiö) sekä yhdistysten ylläpitämistä lentoasemista (esim. Immolan lentokenttä Imatralla, jota ylläpitää Imatran Lentokentän kannatusyhdistys ry). Finavian tulee ylläpitää myös kannattamattomia lentoasemia riittävän tiheän lentokenttäverkoston turvaamiseksi. Finavia voi luopua kannattamattoman lentoaseman ylläpitämisestä, jos lentokentän ylläpitäjä on löydettävistä esim. kunta tai säätiö, joka saa Trafilta luvan. Erityisesti Helsinki-Malmin lentoaseman ylläpitäjä voisi tulevaisuudessa olla Helsingin kaupunki, joka omistaa lentokentän maa-alueen. Toisena vaihtoehtona Helsinki-Malmin lentoasemalle olisi säätiön perustaminen. Tällöin Helsingin kaupunki saisi vuokratuloja lentoaseman ylläpitävältä säätiöltä esim. Helsinki City Airport tai kannatusyhdistykseltä esim. Malmin Lentokentän Ystävät ry.

Tulisiko lentäjäkoulutus saattaa osaksi AMK-tutkintojärjestelmää, luoden Suomeen ilmailutoimialaa tukevaa uutta kansainvälistä tutkimusta ja koulutusta, vai jatkaa nykyistä yhtiöiden lentäjäreservitarpeen sanelemaa ja työttömyyttä generoivaa erilliskoulutusta? 

TARU: Kansantalouden kannalta opiskelijat on saatava nopeasti työelämään. Kannatan lentäjäkoulutuksen nykyistä koulutusmallia, jossa Suomen Ilmailuopistosta tulee 2,5 vuodessa ammattilentäjiä. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen kestää noin 4 vuotta, mikä aiheuttaisi lisäkuluja OKM:n budjettiin. Ammattilentäjien koulutusjärjestelmää tulisi kuitenkin kehittää siten, että nykyinen lentäjäkoulutus tarjoaisi lentäjille paremmat jatkokoulutusmahdollisuudet.

Biotalouteen täytyy satsata

Taru Päivike metsätalouden ja biotalouden vaalitentissä

Kuinka realistisena näet tavoitteen kasvattaa Suomen biotalouden tuotos 100 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa?

TARU: Biotalous on ehdottomasti yksi niistä aloista, joihin satsaaminen on lähitulevaisuudessa kansallisessa elinkeinopolitiikassa erittäin tärkeää. 100 miljardin euron tuotostavoite vuoteen 2025 mennessä lienee kuitenkin lukuna epärealistinen; vertailun vuoksi Suomen metsäteollisuustuotteiden viennin reaaliarvo vuonna 2014 oli Metlan mukaan noin 10,9 mrd euroa ja koko Suomen teknologiateollisuuden liikevaihto vuonna 2013 noin 64,1 mrd euroa. Uusien työpaikkojen luominen riippuu voimakkaasti yleisestä talouskehityksestä, mutta mikäli biotalous onnistutaan nostamaan yhdeksi Suomen päätoimialoista ja siihen luetaan mukaan perinteinen metsäteollisuus, ja myös euroalueen talous kääntyy kasvu-uralle, voidaan 100 000 uutta työpaikkaa seuraavan kymmenen vuoden aikana tavoitella.

Mitä toimenpiteitä seuraavan hallituskauden aikana tulisi mielestäsi toteuttaa jotta tavoitteeseen päästäisiin?

TARU: Energian hinta tulee pitää kohtuullisena sekä veropolitiikalla että riittävin energiainvestoinnein. Muun muassa Olkiluoto 3:n valmistuminen sekä Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen toteutuminen ovat suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeitä, eikä ydinvoimaan satsaaminen heikennä biopohjaisen energiantuotannon asemaa. Biotalousalan tutkimus- ja kehitystoimintaa tulee tukea myös julkisen vallan panostuksin, ja toimialan asemaa suomalaissa koulutusjärjestelmässä tulee vahvistaa. Lisäksi on yhteistyössä työntekijäjärjestöjen kanssa pohdittava sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jolla edistettäisiin uusien työpaikkojen syntymistä Suomeen myös biotalouden alalle.

Mikä on mielestäsi keskeisin toimenpide, jolla raaka-ainemarkkinoiden toimivuutta voidaan Suomessa edistää?

TARU: Energian hinnan pitäminen kohtuullisena, veropolitiikka sekä investoinnit logistiikkahankkeisiin muodostavat kokonaisuuden, jolla raaka-ainemarkkinoiden toimivuuteen voidaan vaikuttaa. Ajattelemattomat kustannuksia nostavat toimenpiteet, kuten kiinteistöveron ulottaminen maa- ja metsätalousmaahan tai liikkumisen ja polttoaineiden verotuksen kiristäminen, tulee torjua.

Osataanko Suomessa ottaa riittävällä tavalla huomioon megatrendien tuomat taloudelliset mahdollisuudet?

TARU: Suomi elää viennistä, joten megatrendien vaikutukset nähdään täällä nopeasti. Toisaalta niihin reagoiminen on moneen muuhun länsimaahan verrattuna hidasta, ja suomalainen yhteiskunta pitäisi saada siinä nopealiikkeisemmäksi. Esimerkiksi koulutusviennissä on hukattu hyviä mahdollisuuksia hitaan reagoinnin vuoksi.

                                           Kuva: Kirkkonummen metsät ilmasta kuvattuna

Koetko, että olet saanut riittävästi tietoa ymmärtääksesi mistä puupohjaisessa biotaloudessa on kyse?

TARU: Asiasta puhutaan tarpeettoman paljon ylisanoin ja yleisellä tasolla. Tulisi puhua yksityiskohtaisemmin siitä, mikä on puun rooli esimerkiksi ensimmäisen ja toisen sukupolven biopolttoaineissa ja mitä biotuotteita voitaisiin välittömästi valmistaa metsäteollisuuden perinteisen tuotannon yhteydessä. Samoin siitä, mille biotuotteille löytyisi välittömästi markkinoita, mille lähitulevaisuudessa ja mille mahdollisesti kauempana tulevaisuudessa. Samalla tulisi käsitellä tuotannon markkinaehtoisuutta, eli puhua siitä että mikä olisi markkinaehtoisesti kannattavaa jo nyt tai lähitulevaisuudessa, mikä taas todennäköisesti vielä pitkään riippuvaista julkisesta tuesta.