Nostan esille asian, jota kukaan kansanedustaja tai ammattiliittojen edustaja tuskin uskaltaa nostaa framille. Olen sitä mieltä, että lomaltapaluurahat on poistettava yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ja työllisyyden edistämiseksi.
Olen toiminut sekä yrittäjänä että palkansaajana, enkä ole koskaan ymmärtänyt lomaltapaluurahoja. Työntekijänä minulle ei ole koskaan auennut, miksi ihmeessä saan lomarahaa tai lomaltapaluurahaa eli toisinsanoen lisäpalkkaa siitä, että en tee töitä?
Luonnollisesti yrittäjälle tai työnantajalle lomaltapaluuraha puolestaan on pelkkä taakka. Jokainen palkan sivukulu ehkäisee yrittäjän tai työnantajan halukkuutta rekytoida. Yrittäjälle lomaltapaluurahat ovat punainen vaate ja nostavat kynnystä rekrytoida työntekijöitä.
Vuosilomalaissa ei ole säännöksiä lomaltapaluurahasta eli lomarahasta. Sitä maksetaan vain, jos lomaltapaluurahasta on erikseen työehtosopimuksessa sovittu.
Työntekijällä ei siten ole ilman eri sopimusta oikeutta lomarahaan. Asiaa hankaloittaa seikka, että jos lomarahasta on kuitenkin sovittu joko suullisesti tai kirjallisesti tai sitä on aikaisemmin vakiintuneesti maksettu, työnantaja ei voi lopettaa maksamista.
Mikä onkaan lomaltapaluurahojen historia? Vuonna 1971 Metaliliiton seitsemän viikon lakon lopettamissopimuksen yhteydessä sovittiin erillisestä lomaltapaluurahasta. Tuolloin tarkoituksena oli turvata työntekijöille myös taloudellisesti parempi lomanvietto. Työnantajat halusivat taas turvata työntekijöiden paluun takaisin työpaikoille, sillä tuohon aikaan loman aikana tapana oli mm. hakeutua Ruotsiin töihin. Mikäli työntekijä ei loman jälkeen palannut täsmällisesti työpaikalleen, hän ei lomaltapaluurahaan ollut oikeutettu. Tämä historiasta.
Lomaltapaluuraha siis maksetaan, mikäli työntekijä palaa lomalta suoraan töihin (eikä esimerkiksi lakkoile tai jättäydy pois töistä), mutta tästä voidaan poiketa työnantajan suostumuksella. Monet työnantajat ottivat lomaltapaluurahan yksipuolisesti käyttöön varmistaakseen, että työntekijät tulevat loman jälkeen takaisin töihin, ja nykyään lomarahasta on tapana sopia työehtosopimuksissa yhdessä ammattiliittojen kanssa.
Lomaltapaluuraha on voinut soveltua 40 vuotta sitten metallialalle, mutta se on aikansa elänyt historian reliikki eikä kertakaikkiaan sovellu enää nykyaikana mikropieniin yrityksiin lisäämään pienyrittäjän taakkaa.
Suurten irtisanomisten tai palkan alennusten asemesta suosittelen lämpimästi, että yritysten olisi mahdollista laittaa historian romukoppaan lomaltapaluurahat. Yritysten olisi mahdollista säästää 5-10 % palkkakustannuksistaan.
Ehdotan, että kevennetään yrittäjien ja työnanajien taakkaa ja poistetaan työehtosopimuksista lomaltapaluurahat. Jos yrityksellä menee hyvin, korvataan lomaltapaluurahat ylimääräisinä bonuksina ahkerille työntekijöille, jotka tekevät tulosta yritykselle.
