Koska syksy on koulujen alkamisen
aikaa, aloin pohtia yliopistojen roolia ja trendejä yhteiskunnassa. Yliopistot valmistautuvat tulevaan lukukauteen. Ensimmäisen vuosikurssin
yliopisto-opiskelijat ovat intoa täynnä. Kansallisesti ajateltuna yliopistolla
on ollut ja tulee olemaan sivistysrooli. Nuorille aikuisille yliopisto tarjoaa pääsylipun
asiantuntijoiden luokkaan, valkokaulusporukkaan.
Siinä missä Yhdysvalloissa
podetaan taloudellista taantumaa ja asuntojen, autojen ja muiden hyödykkeiden
hinnat ovat olleet laskussa, niin yliopistot porskuttavat. The Economist lehden
mukaan yhdysvaltalaiset yliopistot ovat vuodessa nostaneet lukukausimaksujaan
20 %. Globaalistikin tarkasteluna Suomessa yliopisto-opiskelijoilla on edelleen mieletön etuoikeus, koska yhteiskunta tarjoaa maksutonta yliopisto-opetusta ilman lukukausimaksuja ei vain ensimmäiseen korkeakoulututukintoon, vaan myös toiseen tai kolmenteenkin yliopistotutkintoon. Yliopistokenttä on murroksessa ja valinnassa tullaan huomioimaan ensimmäistä yliopistotutkintoa suorittavia. Toista ja kolmatta yliopistotutkintoa suorittavat ohjataan jatkossa maksullisiin täydennyskoulutuksiin tai ulkomaisiin maksullisiin yliopistoihin.
Olen
huomannut yliopistosektorilla tiettyjä trendejä. Tärkeimpänä trendinä on
yliopistojen kansainvälistyminen. Vaihto-opiskeluohjelmat ovat suosittuja perustutkinto
ja jatkotutkinto-opiskelijoiden keskuudessa ja ulkomaalaisten vaihto- ja
tohtoriopiskelijoiden määrä on ollut kasvussa. Tutkijat lähtevät ulkomaiseen
yliopistoon vierailijaprofessoriksi tai vierailevaksi tutkijaksi. Tieteen
saralla yksittäisen tutkijan on toisinaan melko vaikeaa ja hidastakin saada yksin
julkaistuksi tieteellistä artikkelia huippujournaleissa. Tutkijat ja
professorit ovat ansiokkaasti ymmärtäneet liittoutua kansainvälisten
tutkimustiimien kanssa, mikä mahdollistaa tieteellisten artikkelien
todennäköisemmän hyväksymisen B-luokan tai jopa A-luokan julkaisuissa. If you
can’t beat them, join them -asenteen omaksumisesta on alkanut tuottaa tuloksia
yliopistoissa. Osana kansainvälistä tutkimustiimiä yhä useammalla suomalaisen
tutkijan julkaisulla on pääsy korkeatasoisiin julkaisuihin, joista yliopistot
saavat kerättyä krediittiä.
Toiseksi
yliopistoja koskettaa tietoyhteiskunnassamme ja teknologiassa olevat kehitystrendit.
Tietoteknisen kompetenssitason nousu, tietokoneiden ja tietoverkkojen
yleistyminen opiskelijoiden keskuudessa on luonut yliopistoille paineita alkaa
tarjota yliopistokoulutusta verkko-opiskeluna tai etäopiskeluna tulevalle diginatiivisukupolvelle.
Yhdysvalloissa osa perinteisistä ja maineikkaista yliopistoista tarjoaa jo
verkkokursseja opiskelijoille. Bostonissa maineikas Harvard Business School
tarjoaa jo pre-MBA kurssia 1.500 dollarin hintaan. On-line kurssit tuovat elinkeinoelämää
hyödyttävää joustavuutta yliopistomaailmaan. Yhdysvalloissa on-line
verkkokurssien suorittajien keski-ikä on 31 vuotta on korkeampi kuin
perusopiskelijoiden keski-ikä, joten työelämässä ruuhkavuosia viettävät
aikuiset olevat ovat löytäneet verkkokurssit. Samalla on-line verkkokurssien
yleistyminen tarkoittaa sitä, että yliopistot muuttuvat yhä
kansainvälisimmiksi, koska verkkokurssin opiskelija voi olla yhtä lailla
kehittyvien talouksien maista vaikkapa Brasiliasta kuin kehittyneistä
länsimaista. Mikäli koulutusmarkkinoiden globaalisuus alkaa houkutella
suomalaisia yliopisto-opiskelijoita suorittamaan verkkokursseja ulkomaisista
yliopistoissa, niin haasteita voi tulla opintojen hyväksilukemisessa
suomalaisissa yliopistoissa.
Maakunnallisen
yliopistoverkoston rakentaminen 60- ja 70-luvuilla antoi sysäyksen suomalaisen
tieteen ja tutkimuksen kehitykseen. Ammattikorkeakouluverkosto muodostui
90-luvulla. Koulutuspääoma on kerääntynyt erityisesti yliopistokaupunkien
ympärille. Yliopistot ovat merkittävästi lisänneet ja monipuolistaneet yhteistyötä
ammattikorkeakoulujen kanssa, jolloin kumpikin osapuoli saa synergiahyötyjä
yhteisistä resursseista. Yhteistyö voi käytännössä tarkoittaa mm. yhteisiä laboratoriotiloja,
yhteisiä kirjastofasiliteetteja, yhteisiä koulutusohjelmia ja sivuaineopintoja,
yhteisiä kieliopintoja esimerkiksi harvinaisempien kielten opetuksen osalta, yhteisiä
tutkimusprojekteja, yhteisiä henkilöresursseja tai opetus- ja
tutkimushenkilöstön liikkuvuutta. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen
yhteistyö tuottaa merkittävää hyötyä elinkeinoelämälle. Harvalla yrityksellä on omia tutkimusosastoja.
Yritysten on luotava kiinteä suhde yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
tutkimusresursseihin.
Neljäntenä
trendinä olen seurannut, miten akateeminen yrittäjyys on nousemassa. Suomalaista
yliopistokenttää on pitkään moitittu siitä, että yliopiston suorittaneet
akateemiset eivät lähde yrittäjiksi. Meillä on tutkimustietoa, että
akateemisten perustamat yritykset ovat jo perustamisvaiheessa kooltaan
suurempia kuin ei-akateemisten perustamat yritykset. Tämäkin kertoo siitä, että
akateemisilla on potentiaalia delegoida työtehtäviä osakkaiden kesken, mikä edistää
yrityksen starttivaihetta ja nopeuttaa kasvua. Pääomasijoittajat ovat
todennäköisemmin mukana potentiaalissa kasvuyrityksissä, jossa osakkaana on
akateemisia yrittäjiä. Kannatan ajatusta, että yliopistoissa kolmas lukukausi
eli kesälukukausi voisi olla omistettu akateemisten opiskelijoiden yrittäjyyden
summer campeiksi tai bootcampeiksi. Kaikista ei tietenkään voi tulla yrittäjiä,
mutta Suomi tarvitsee pieniin start-up yrityksiin myös akateemisia osaajia
asiantuntijoiksi. Yrittäjyyden summer camp valmentaa akateemisia sekä
yrittäjiksi että asiantuntijoiksi start-uppien tarpeisiin. Näin ollen sivistysroolin
lisäksi yliopiston muuntuvaksi rooliksi tulee nuorten aikuisten kasvattaminen
vastuullisiksi työnantajiksi yrittäjänä.
