Vuosien ajan olet ollut matkalla. Matkalla jonnekin, jonka päämäärää et itsekään tiedä. Etkä ole varma, että haluatko edes tietää minne olet lopulta matkalla. Anyways. Selässäsi on rinkka. Olet kerännyt rinkkaan kiviä. Itse löydettyjä kiviä ja muilta saatuja kiviä. Pieniä kiviä ja isoja kiviä. Harmaita kiviä. Päivä päivältä ja vuosi vuodelta raahaat tunnollisesti kivirinkkaa selässäsi. Olethan matkalla kohti tulevaisuutta, etkä halua luopua kivistä. Rinkka painaa paljon. Kukaan ei kerro sinulle, että matkanteko olisi kevyempää ja helpomaa ilman kiviä rinkassa.
Matkustaja on tullut tien risteykseen ja pysähtynyt ihmettelemään matkanteon hitautta. Huomaan uupuneen reissaajan rinkkansa kanssa. Otan esille sveitsiläisen linkkuveitseni ja puhkaisen rinkan pohjan auki. Rinkasta putoaa maahan kivi yksi toisensa jälkeen. Lopulta kaikki kivet ovat tippuneet alas rinkasta. Ehdotan, että heität kivet niin kauas kuin jaksat. Et sinä oikeasti tarvitse näitä kiviä! Näytät ihmettelevältä, mutta helpottuneelta kun sait pysähtyä tälle välipysäkille. Jatkat matkaa itse asiassa hieman sivupolulle, mutta onnellisena... Oi, miten kevyeltä matkasi mahtaakaan tuntua nyt.
Sama metafora pätee kaikkiin ihmisiin, päättäjiin, yrittäjiin ja kaikkien ammattien edustajiin. Voit itse valita, haluatko raahata koko maailman murheita ja huolia mukanasi vai haluatko tallustaa planeetallamme kevein askelin, hymy huulillasi ja positiivisin ajatuksin. Matka on pitkä, ja siitä tulee huomattavasti helpompi ja mielenkiintoisempi ilman kivireppua selässä, koska voit poiketa tutustumaan uusille sivupoluillekin sisäisen taiteilijasi johdattamana.
Toivottavasti joku pitkällä matkalla oleva ystäväni nappaa tästä ajateltavaa...
Ihanaa positiivisempaa vuotta kaikille!
