Luovan talouden edistämisen teesejä

EU:n Vihreässä Kirjassa korostetaan, että luovuudelle ja innovoinnille on luotava sellaiset edellytykset, jossa luova talous pysyy kilpailukykyisenä ja luo työpaikkoja ihmisille. Olen osaltani yrittänyt pohtia keinoja, miten Suomessa voidaan kannustaa luovan talouden yrittäjyyttä ja työntekoa. Verotuksella ja sosiaaliturvan ajantasaistamisella saadaan aikaan hienosäätöä kohti luovien alojen työllistävää vaikutusta. Muutamat teesit ovat täysin realistisia ja helposti toteutettavissa, jos tahtoa asioiden edistämiseksi löytyy.

Kaikilla yrittäjillä sama yhtenäinen arvonlisäverokanta 21%

Arvolisäverotus on Suomessa liian poukkoilevaa. Kaikkien toimialojen arvonlisäverokanta yhtenäistettävä esimerkiksi 21 prosenttiin.  Nyt esimerkiksi ohjelmatoimistoilla 0%, kirjoilla 8 % (9 %), elintarvikkeilla 12 % (13 %) ja kosmetologipalveluissa 22% (23 %). Helpottaa myös luovan alan yrittäjien arkea (kassajärjestelmät, kirjanpito, alv-tilitykset), kun on vain yksi kaikille sama ALV 21 %. Tanskassa arvonlisäverokanta on 25 % kaikilla toimialoilla. AVL on välillinen vero, mikä on siinä mielessä hyvä ja kaikille tasapuolinen kulutusvero, koska jokainen kuluttaja voi itse vaikuttaa, miten paljon yrityksen tuotteita tai palveluita ostaa. 

Tekijänoikeustulojen ja Teosto-tulojen pitää kerryttää sosiaaliturvaa

Naisia on paljon luovan työn tekijöinä. Luovan työn tekijöille merkitystä olisi sillä, että tekijänoikeustulot kerryttäisivät sosiaaliturvaa. Tekijänoikeustulojen pitäisi kerryttää sosiaaliturvaa. Säveltäjille, sanoittajille ja sovittajille musiikin julkisesta esittämisestä maksettuja Teosto-tuloja verotetaan kuten ansiotuloja, mutta ne eivät kuitenkaan kerrytä sosiaaliturvaa (esim. äitiysraha). Yritykselle maksettavat tekijänoikeuspalkkiot taas puolestaan ovat arvonlisäverottomia.

Yhteisöverokantaa laskettava 24 %

Yritysten yhteisöverokantaa on  laskettava alemmaksi. Nyt yhteisöverokanta on 26 %, se pitäisi laskea suunnilleen 24 %:iin siksi, että (kasvu)yrityksille jää enemmän rahaa investoida tulorahoituksella eikä velkarahalla.

Verotuksen täytyy kannustaa työntekoon

Luovan talouden yrittäjiä ja työntekijöitä koskettaa enemmän tuloverotus. Tuloverotusta on pyrittävä alentamaan maltillisesti, jotta verotus kannustaa ihmisiä työntekoon. Suomalaisten palkansaajien keskimääräinen tuloveroprosentti on n. 27 % ja pääomatuloverokanta 28%. Vastaavasti pääomatuloverotusta voidaan nostaa nykyisestä 28 %:sta 30 %:iin.

Freelancereiden asemaa parannettava

Freelancerit toimivat ilman pysyvää työsuhdetta. Yleisemmin freelancereina toimivat kulttuurialan työntekijät, esimerkiksi vapaat toimittajat, vapaat näyttelijät ja vapaat valokuvaajat. Tällä hetkellä meillä on kahdenlaisia freelancereita: yrittäjän statuksella olevia freelancereita (joilla on Y-tunnus) sekä freelancer-verokortilla toimivia työntekijöitä. Jos ei-työsuhteinen palkkiota saava freelancer haluaa lopettaa freelancer-toiminnan ja siirtyä työvoimatoimistoon työnhakijaksi, hänen tulisi luopua työvölineistään. On lähtökohtaisesti täysin absurdi vaatimus, että esimerkiksi vapaa toimittaja luopuisi käytönnössä vaikkapa tietokoneestaan, voidakseen päästä työnhakijaksi. Verokortilla toimivien freelancereiden sosiaaliturvaa täytyy ajatasaistaa.  Tulevaisuudessa trendinä tulee olemaan nanoyrittäjyys, kun hallitus pystyy tunnustamaan tällaisen kolmannen tien kulkijan roolin. 

Nanoyrittäminen luo uutta työtä ja joustavuutta

Pauli Vahteran mukaan nanoyritys on yritys, joka työllistää yleensä vain yrittäjän itsensä. Joskus ehkä satunnaisesti yhden muun. Tämä toinen voi olla perheenjäsen, ulkopuolinen, ystävä ja/tai hyvä ammattilainen. Nanoyrittäjä on samalla yrittäjä ja kuin itsenäinen palkansaaja. Ammatinharjoittajakin hän voi olla, vaikka tämä juridinen määritelmä on vanhentunut. Ammattiyhdistysliikkeen tulisi tukea nanoyrittäjiä, koska palkansaajien määrä tulevaisuudessa joka tapauksessa vähenee.

Siirrytään maksuperusteiseen verotukseen

Nyt yrittäjä maksaa ennakkoverot ja toisinaan arvonlisäverot ennakkona, vaikka asiakas ei välttämättä ole maksanut laskuaan yritykseen. On siirryttävä kassavirran verottamiseen ja kassavirtakirjanpitoon.

Vanhemmuuden kustannukset jaettava tasan naisen ja miehen työnantajien kesken

Nuoret naiset eivät yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia. Naisvaltaisilla toimialoilla ei ole tarpeeksi kannusteita lisätä nuoria naisia työsuhteeseen, koska heidän äitiysvapaan kustannukset aiheuttavat yritykselle jopa 10.000 euron kulut (sijaisen rekrytointi, perehdytys ja palkkaus, lomapalkka, sairauspoissaolot...) 

Kahden Paulin seurassa

Olen aina viihtynyt itseäni viisaampien seurassa. Tällä viikolla minulla oli erityinen mahdollisuus tavata kaksi Paulia: Pauli K Mattila (Keskuskauppakamari) ja Pauli Vaahtera. Molemmat herrat ovat sellaisia talouselämän guruja ja ajattelijoita, joita arvostan ja joita en ollut aikaisemmin sattunut kohtaamaan, mutta joiden luennoilla olisin halunnut istua jo aikaisemmin vaikka opiskeluaikana. Mutta nyt tapasin kyseiset Paulit yhdellä kertaa, kun he pitivät Ekonomiliiton ja TEK:n yrittäjäneuvottelukunnalle spesiaaliesitelmät osinkoverotuksesta ja muutenkin yrittäjyyden epäkohdista. Yli kaksi tuntia vierähti Paulien seurassa. Omasta mielestäni voin vakuuttaa olevani omista asioista lähes samaa mieltä vaikkapa Pauli K Mattilan ja Pauli Vaahteran kanssa.

Kun tavoitteena on tehdä teesejä Suomen hallitukselle akateemisen yrittäjyyden epäkohdista ja yrittäjyyden esitämisen keinoista, niin näiden Paulien esitelmien sisällöillä tulee olemaan melkoisen suuri vaikutus tulevaan Akavalaisten Sefen ja TEK:n teeseihin yrittäjyysohjelmaksi.

Ensinnäkin kannatan sitä, että Suomessa on arvonlisäverojärjestelmä. ALV tuo valtion budjettiin tuottoja noin kolmasosan. Se on hyvä vero, koska se on kaikille kansalaisille tasapuolinen. Jokainen voi itse vaikuttaa, miten paljon tuotteita tai palveluita käyttää. Yrittäjien näkökulmasta on keskeistä, että Suomeen saadaan yksi kaikille toimialoille yhtenäinen ja sama arvonlisäverokanta. Nyt kun esimerkiksi hierojilla ALV on 0%, kampaajilla 8% ja kosmetologeilla 22%, on selvää, että eri toimialat ja ammatinharjoittajat eivät ole samalla viivalla. Suomen yleinen alv voisi olla 21 %. Tätä tulee ehdottamaan myös Ekonomiliiitto ja TEK. Tanskassa on yhden ALV:n malli (alv on 25 %) ja se on hyvin selkeä kaikille osapuolille.

Nykyinen pääomaverotulojen verokanta on 28 %. Alan kallistua yhä enemmän siihen, että pääomatuloja pitää verottaa hieman enemmän, ehkä 30 %, valtion talouden tasapainottamiseksi. Yksi fakta, jota kukaan kansanedustaja tai ministeri ei uskalla sanoa ääneen on, että eläkeläisillä on paljon varallisuutta, jota valtio haluaa päästä verottamaan. Eläkeläisten "laiskat" kiinteistösijoitukset ovat yksi esimerkkki. Eläkeläisille tulee pääomatuloja kiinteistösijoituksista ja suorista osakesijoituksista. Tähän kasvavan eläkeläismassan verottamiseen valtio haluaa päästä yhä tiiviimmin. Yrittäjyyden näkökulmasta pienyrittäjien on järkevää ottaa yrityksestä mahdollisimman suuri osuus ansiotuloina, ei siis osinkoina. Jostain käsittämättömästä syystä suurella yleisöllä, ja alkavilla yrittäjillä varsinkin, on edelleen sellainen harhakäsitys, että osinkojen nostaminen on verotonta. Verotonta osinkoa ei yrittäjälä ole olemassakaan. Yritys maksaa voitostaan yhteistöveroa ensiksi 26 %. Jos sen jälkeen yhtiökokous päättää jakaa osinkoa osakkeenomistajille, niin pääomatuloista osakkaat eli omistajat maksavat veroa 28 %. Veroa on maksettu siis 46,72 %. Osinkojen veroton osuus on 9 % yrityksen nettovarallisuudesta.

Kannatan ansiotuloverotuksen maltillista keventämistä sen takia, että verotuksen pitää kannustaa kansalaisia työtekoon eikä joutenoloon. Pauli K Mattilan mukaan keskimääräinen ansiotuloverokanta Suomen kansalaisilla on 27 % eli matalampi kuin pääomatuloveroista maksettava 28 %.

Mikäli Suomeen halutaan enemmän kasvuyrityksiä, yhteisöverokantaa tulee laskea alemmaksi. Useissa kasvuyrityksissä kasvun haasteena on vaihto-omaisuus. Kun yrityksen tilauskanta suurenee, on pakko pitää suurta tavaravarastoa eli vaihto-omaisuuden määrä kasvaa yhtiössä. Useiden kasvuyrityksiksi kutsuttujen yritysten varastossa on kuitenkin tavaraa, jota kukaan ei halua ostaa. Mutta vaihto-omaisuus maksaa yritykselle. Jos aidosti halutaan tukea suomalaisia kasvuyrityksiä, niin yrityksen talouteen on olemassa täsmäaseena yhteisöverokannan alentaminen. Sen sijaan että kasvuyritys joutuisi ottamaan vierasta pääomaa rahoittamaan kasvuaan (ja sitä suurta varastoa jota kukaan ei osta) niin tehokkaampaa on alentaa yhteisöveroa vaikkapa 24 %:iin. Se että yritys ei maksa tuloksestaan niin paljon yhteisöveroa, edistää kasvuyritysten syntymistä.

Sen sijaan yksi yrittäjien arkea helpottava asia olisi, että arvonlisäverojen maksaminen valtiolle muuttuisi maksuperusteiseksi. Oikea termi on kassavirtaverotus. Kannatan lämpimästi sitä, että yrittäjien etupainotteisesta verotuksesta siirrytään maksuperusteiseen verotukseen.

No, tässä on tälle illalle tarpeeksi tekstiä. Jatkoa tulossa yrittäjien aseman parantamiseksi.