Kun tavoitteena on tehdä teesejä Suomen hallitukselle akateemisen yrittäjyyden epäkohdista ja yrittäjyyden esitämisen keinoista, niin näiden Paulien esitelmien sisällöillä tulee olemaan melkoisen suuri vaikutus tulevaan Akavalaisten Sefen ja TEK:n teeseihin yrittäjyysohjelmaksi.
Ensinnäkin kannatan sitä, että Suomessa on arvonlisäverojärjestelmä. ALV tuo valtion budjettiin tuottoja noin kolmasosan. Se on hyvä vero, koska se on kaikille kansalaisille tasapuolinen. Jokainen voi itse vaikuttaa, miten paljon tuotteita tai palveluita käyttää. Yrittäjien näkökulmasta on keskeistä, että Suomeen saadaan yksi kaikille toimialoille yhtenäinen ja sama arvonlisäverokanta. Nyt kun esimerkiksi hierojilla ALV on 0%, kampaajilla 8% ja kosmetologeilla 22%, on selvää, että eri toimialat ja ammatinharjoittajat eivät ole samalla viivalla. Suomen yleinen alv voisi olla 21 %. Tätä tulee ehdottamaan myös Ekonomiliiitto ja TEK. Tanskassa on yhden ALV:n malli (alv on 25 %) ja se on hyvin selkeä kaikille osapuolille.
Nykyinen pääomaverotulojen verokanta on 28 %. Alan kallistua yhä enemmän siihen, että pääomatuloja pitää verottaa hieman enemmän, ehkä 30 %, valtion talouden tasapainottamiseksi. Yksi fakta, jota kukaan kansanedustaja tai ministeri ei uskalla sanoa ääneen on, että eläkeläisillä on paljon varallisuutta, jota valtio haluaa päästä verottamaan. Eläkeläisten "laiskat" kiinteistösijoitukset ovat yksi esimerkkki. Eläkeläisille tulee pääomatuloja kiinteistösijoituksista ja suorista osakesijoituksista. Tähän kasvavan eläkeläismassan verottamiseen valtio haluaa päästä yhä tiiviimmin. Yrittäjyyden näkökulmasta pienyrittäjien on järkevää ottaa yrityksestä mahdollisimman suuri osuus ansiotuloina, ei siis osinkoina. Jostain käsittämättömästä syystä suurella yleisöllä, ja alkavilla yrittäjillä varsinkin, on edelleen sellainen harhakäsitys, että osinkojen nostaminen on verotonta. Verotonta osinkoa ei yrittäjälä ole olemassakaan. Yritys maksaa voitostaan yhteistöveroa ensiksi 26 %. Jos sen jälkeen yhtiökokous päättää jakaa osinkoa osakkeenomistajille, niin pääomatuloista osakkaat eli omistajat maksavat veroa 28 %. Veroa on maksettu siis 46,72 %. Osinkojen veroton osuus on 9 % yrityksen nettovarallisuudesta.
Kannatan ansiotuloverotuksen maltillista keventämistä sen takia, että verotuksen pitää kannustaa kansalaisia työtekoon eikä joutenoloon. Pauli K Mattilan mukaan keskimääräinen ansiotuloverokanta Suomen kansalaisilla on 27 % eli matalampi kuin pääomatuloveroista maksettava 28 %.
Mikäli Suomeen halutaan enemmän kasvuyrityksiä, yhteisöverokantaa tulee laskea alemmaksi. Useissa kasvuyrityksissä kasvun haasteena on vaihto-omaisuus. Kun yrityksen tilauskanta suurenee, on pakko pitää suurta tavaravarastoa eli vaihto-omaisuuden määrä kasvaa yhtiössä. Useiden kasvuyrityksiksi kutsuttujen yritysten varastossa on kuitenkin tavaraa, jota kukaan ei halua ostaa. Mutta vaihto-omaisuus maksaa yritykselle. Jos aidosti halutaan tukea suomalaisia kasvuyrityksiä, niin yrityksen talouteen on olemassa täsmäaseena yhteisöverokannan alentaminen. Sen sijaan että kasvuyritys joutuisi ottamaan vierasta pääomaa rahoittamaan kasvuaan (ja sitä suurta varastoa jota kukaan ei osta) niin tehokkaampaa on alentaa yhteisöveroa vaikkapa 24 %:iin. Se että yritys ei maksa tuloksestaan niin paljon yhteisöveroa, edistää kasvuyritysten syntymistä.
Sen sijaan yksi yrittäjien arkea helpottava asia olisi, että arvonlisäverojen maksaminen valtiolle muuttuisi maksuperusteiseksi. Oikea termi on kassavirtaverotus. Kannatan lämpimästi sitä, että yrittäjien etupainotteisesta verotuksesta siirrytään maksuperusteiseen verotukseen.
No, tässä on tälle illalle tarpeeksi tekstiä. Jatkoa tulossa yrittäjien aseman parantamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti