Ensimmäinen maistuu aina parhaalta

Ensipuraisu. Tästä tuli mieleeni kansantaloustieteen perusteet. Tuntuu ikuisuudelta, mutta opiskelin 90-luvulla kauppakorkeakoulussa kansantaloustiedettä. Sieltä opiskeluajoilta jäi mieleeni rajahyötyteoria.

Rajahyöty eli marginaalihyöty on kuluttajan saama hyödyn lisäys tarkasteltavan tuotteen tai palvelun yhdestä lisäyksiköstä.

Voin valottaa rajahyötyteoriaa parilla kesäisellä esimerkillä.

Jos on jano, ensimmäisestä kylmästä oluesta saatava hyöty on suuri. Kymmenen oluen jälkeen yhdestoista olut tuottaa enää vähän lisähyötyä. Kyseessä on laskeva rajahyöty. Jokainen tuote enemmän tuottaa vähemmän lisähyötyä “ensipuraisuun” verrattuna.

Olen ollut vuoden syömättä jäätelöä. Ihan vain siksi, koska satuin päättämään viime heinäkuussa, että nyt loppuu jäätelön syönti. Tänään oli ensimmäinen aurinkoinen kesälomapäivä ja loman aloituksen kunniaksi lapseni söivät tyytyväisenä mantelisuklaalisenssijäätelöä. Nuorempi ei kuitenkaan jaksanut syödä jäätelöään, joten tottahan äidin kuului sitten syödä jäätelö loppuun 0:-) Tässäkin tapauksessa ensimmäinen tuntuu aina parhaalta. Ai että jäätelö oli taivaallisen hyvää. Seuraava jäätelöannos tuottaisi – ainakin minulle – jo laskevan rajahyödyn.

Jäin pohtimaan, päteekö rajahyötyteoria myös kesäharrastukseeni ilmailuun. Kyllä vain. Lentäjälle koituu yleensä kymmenestä lentotunnista vähemmän hyötyä kuin ensimmäisestä, joten hän on valmis maksamaan melko paljon ensimmäisestä lentotunnista, mutta jos hänellä on jo kesä aikana lentotiimaa yhdeksän lentotuntia, hän mieluummin on ilman kymmenettä kuin maksaa kovin paljon yhdestä lisälentotunnista.

Kesän ensimmäinen lomapäivä tuntuu parhaalta. Ihan mielenkiintoinen tämä rajahyödyn teoria.

Hyvää kesälomaa kaikille! Nauttikaa ensipuraisusta!

Kaupungin pitäisi keventää kiinteistöomistussalkkuaan

Kiinteistövero otettiin käyttöön 1993. Kiinteistöllä tarkoitetaan maapohjaa ja maapohjalla sijaitsevia rakennuksia ja rakennelmia.

Todetaan vielä, että kiinteistövero menee kokonaan 100 % kiinteistön sijaintikunnalle. Mitä enemmän kiinteistöjä, sitä enemmän kunta saa kiinteistöverotuloja. Kaupunginvaltuusto päättää kiinteistöveron suuruuden kiinteistöverolain säädösten rajoissa.

• Yleinen kiinteistövero on vähintään 0,8 % ja enintään 1,55 %. 

• Vakituisia asuntoja koskeva kiinteistövero on vähintään 0,37 % ja enintään 0,80 %. Vuonna 2015 vakituisten asuntojen kiinteistövero on 0,37 % Helsingissä ja Vantaalla. 

• Loma-asuntojen kiinteistövero 0,5-1,55 %.

• Kaupunginvaltuusto voi määrätä rakentamattomien rakennuspaikkojen veroprosentiksi 1,00–3,00 % vuodessa. Vuonna 2015 rakentamattomien tonttien kiinteistövero on 2,3 % Helsingissä ja 3,0 % Vantaalla. 

• Pääkaupunkiseudun kunnissa peritään korotettua kiinteistöveroa rakentamattomista rakennuspaikoista: vähintään 2,3 % ja enintään 3,0 %

• Voimalaitoksen kiinteistövero enintään 2,85 %. Vuonna 2015 voimalaitosten kiinteistövero on juurikin tuo maksimi 2,85 % Helsingissä ja Vantaalla.

Ehdotan, että Helsingin kaupungin pitäisi alkaa keventämään kiinteistöomistussalkkuaan. 

Pääkaupunkiseudulla oli rakentamatonta tonttimaata noin kaksi (2) miljoonaa kerrosneliömetriä kerrostaloasunnoille ja neljä (4) miljoonaa pientaloille. Laskettaessa yhdelle henkilölle noin 40 m2, on pääkaupunkiseudulla kaavoitettua rakentamatonta rakennusmaata noin 150.000 asukkaalle. 

Kaikkiaan kovennettua kiinteistöveroa maksetaan pääkaupunkiseudulla 3.500 rakennuspaikasta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat omakotitalotontit, joiden pihalla on rintamiestalo ja sen lisäksi yksi tai kaksi rakentamatonta rakennuspaikkaa. Kunnan ovat antaneet kiinteistönomistajille rakentamiskehoituksia edistääkseen asuntopoliittisia tavoitteitaan. Uhkana on, että kunta voi lunastaa rakentamattoman tontin, jos sille ei rakenneta.

Kiinteistöveron ulkopuolelle on rajattu kuntien omistamat kiinteistöt - hallinnollisten kulujen säästämiseksi, mikä onkin toki järkevää. Toisin sanoen samalla kunta tai kaupunki menettää kiinteistöverotuloja siihen verrattuna, jos kiinteistönomistaja olisikin tavallinen asunto-osakeyhtiö kaupungin asemasta.

Esimerkiksi Helsingin kaupunki omistaa satoja kiinteistöjä. Pelkästään vuokra-asuntoja on Helsingin kaupungin omistuksessa on noin 60.000 kpl. Jos kaupungin kiinteistöt myytäisiin vuokra-asunto kerrallaan asukkaille tai sijoittajille, niin kaupungin saamat kiinteistöverotulot lisääntyisivät samalla. Asuntojen myynnistä Helsingin kaupunki saisi rahaa rakentaa uusia (tuettuja) vuokra-asuntoja tai asumisoikeusasuntoja.



Myös sijoittajien näkökulmasta on järkevää, että myyntiin tulisi kotimaassa olevia kiinteistösijoituskohteita. Jos ostokohteita ei Helsingistä löydy, niin fakta on, että kiinteistösijoittajat lisäävät kiinteisöomistuksiaan ulkomailla, erityisesti Virossa. 

Kiinteistöverotulojen kehitys tulee jatkossa olemaan myönteinen Helsingin kaupungin budjetin osalta, koska Helsinkiin on suunnitteilla tai rakenteilla myös uutta asumusta mm:

• Östersundomiin on suunnitteilla 70.000 asukkaan kaupunginosa vuoteen 2060 mennessä.
• Länsisatamasta (Jätkäsaari, Salmisaari, Hernesaari, Telakkaranta) tulee 30.000 asukkaan alue vuoteen 2030 mennessä.
• Kruunuvuorenranta - sijaitsee 5 km päässä keskustasta. Sinne on suunniteltu 11.000 asukkaan merellinen alue valmistuu 2025 mennessä.
• Koivusaari (Lauttasaaren länsipuolella) 5.000 asukkaan kaupunginosa Länsiväylän varrella.
• Viikinmäki - 3.700 asukasta
• Vartiosaari - osayleiskaava sunnitteilla 5.000-7.000 asukkaan saaristokaupunginosaksi. Saareen ei vielä ole kiinteää liikenneyhteyttä, vain vesiliikenneyhteys. Laajasalon lähellä. Asuntorakentamisen vastustajat haluavat säilyttää Vartiosaaren virkistyskäytössä.
• Keski-Pasila yli 5.000 asukkaan alue valmistuu 2020-luvulla.
• Pasila / Ilmala - 1.500 asuntoa vuoteen 2020 mennessä.
• Kalasatama - noin 14.000 asukasta.

Lähde: Suomen Laki, Verolait 1/2015, Kiinteistöverolaki