Aikuisilla
tuntuu olevan tarve rajoittaa alaikäisten lasten peliaikaa tietokoneella. On
trendikästä määrätä lapselle pelikieltoja, joiden päämäärä ei ole tiedossa edes
pelikiellon määrääjällä. Mitä vanhemmat yrittävät saavuttaa määräämällä
lapselle pelikieltoa?
Pelaaminen
ei ole väärin, vaan siitä on lapselle vaan hyötyä. Tosiasiassa aikuiset eivät usein
edes tiedä, mitä tietokonepelejä lapset oikeastaan pelaavat.
Arkielämä
on monelle aikuiselle ja lapselle tylsä. Joudutaan pakosti tekemään sellaisia
asioita, jotka ovat tylsiä. Näistä tekemisistä ihmiset eivät saa henkistä tai
fyysistä tyydytystä. Samaan aikaan aikuiset tekevät 8 h päivässä töitä
työympäristössä, josta ne eivät oikeasti pidä. Tämän seurauksena ihmiset voivat
huonosti yhteiskunnassa, kun tekevät asioita, joista eivät pidä. Eikö tämä sitten ole ajanhukkaa?
Vastaavasti
lapsille koulujärjestelmä voi olla turhauttavaa. Diginatiivi lapsi saattaa
tietää enemmän tietotekniikasta ja ohjelmoinnista kuin opettajansa tai
vanhempansa. Eri asiat kiinnostavat lapsia ja aikuisia eri elämänvaiheissa.
Leikit ja
pelit ovat aina olleet osa ihmisten elämää. Peleillä tuntuu olevan sellainen
stigma kuin ne olisivat jotakin pahaa. Lapsena sinäkin pelasit kirkonrottaa ja
lautapelejä. Nykyään Pokemon Go on korvannut kirkonrotan. Lautapelien
pelaaminen oli ja on hauskaa ja kivaa monen mielestä. Nykyään nämä lautapelit
ovat muuttuneet vain sähköiseen muotoon, joten mitä pahaa näissä peleissä on?
Yhteiskunta
ja elämä on tehty extroverteille, jotka viihtyvät laumoissa. Introvertit ovat enemmän ihmisiä, jotka tarvitsevat eristäytymistä.
Extroverttien mielestä eristäytyminen on sairaus. Introverteille on
epämiellyttävää puhua omasta itsestä. Sen sijaan introverttien mielestä eristäytyminen
on lääke ja se rentouttaa enemmän kuin ihmislaumassa vietetty aika.
Uskallan
väittää, että tietokoneella pelaaminen on erittäin hyödyllistä, kun vaan
riittävästä yöunesta, ravinnosta ja ulkoilustakin muistetaan huolehtia.
Television
tosi-tv ohjelmien katselu tai Snapchat, Instagram tai Facebook päivitysten
lukeminen on sen sijaan ajanhukkaa ja viihdettä, joka ei kehitä ihmistä.
Samoin
hyvän ja pahan moraalikäsitykset voi joskus oppia helpommin peleistä tai
elokuvistakin kuin omilta vanhemmilta ja lähipiiriltä.
Pelit ovat
elämyksellistä, kukaan ei saa pelaamisen antamaa kokemusta pois.
Nykyaikana
ihmisyys, suvaitsevaisuus, henkisyys, vuorovaikutus ja maailmankaikkeus ovat
ihmisiltä kadoksissa. Oravanpyörässä olevat ihmiset eivät pysähdy ajattelemaan
riittävästi. Ihminen on pysynyt samana 200.000 vuotta, teknologinen muutos on
ollut vasta 20 vuotta. Ihmisten arvot ovat muuttuneet siten, että raha on
kaiken mittari.
Loppupelissä,
mitä lasten pelaamisesta on haittaa? Lapsi oppii pelaamisen kautta mm.
englannin kielen uutta sanastoa, loogista päättelyä, luovaa ajattelua, nopeaa
päättelykykyä, nopeaa reagointikykyä, ohjelmointia, suunnittelutaitoa, avaruudellista
ajattelukykyä sekä strategista tiimityötä. Psykologit kutsuvat näitä
kognitiivisiksi metataidoiksi. Pitäisikö meidän siis kieltää lapsilta
kognitiivisten metataitojen kehittäminen? Ei todellakaan.
Mitä pahaa on tietokonepeliriippuvuudesta
ja ylipäänsä riippuvuuksista?
Tietokonepeliriippuvuudessa
ei ole mitään väärää eikä pahaa. Ei se loppuelämää kestä. Se vaan kertoo siitä,
että asia kiinnostaa yksilöä juuri sillä hetkellä todella paljon.
Aikuiset
saattavat olla työriippuvaisia, seksiriippuvaisia, uskontoriippuvaisia,
televisioriippuvaisia, someriippuvaisia, kahviriippuvaisia, cocacolariippuvaisia
jne. Riippuvuus ei ole pahasta, jos siitä jää hyviä kokemuksia. Pitää ajatella
positiivisesti ja pitää hyväksyä ihmisten erilaisia tapoja elää.
Pelaaminen
kehittää lasten yksilöllisiä taitoja eri tavoin. Pelaamisella saat itse aikaan
asioita. Pelikentissä lapsi saa kokea erilaisia maailmoja. Pelit antavat
lapsille uusia kokemuksia ja elämyksiä. Elämyksiähän elämässä halutaan saada ja
kokea. Lukeminen, elokuvat (jos niiden sanoma on sisällöllinen), matkailu ja
pelaaminen ovat esimerkkejä elämyksellisten kokemusten hankkimisesta.
Aikuisilla
on varsin vääristynyt ja jopa negatiivinenkin käsitys peleistä. He eivät ole
vaivautuneet ottamaan edes selvää, millaisia kehittäviä ominaisuuksia peleistä
voi saada.
Samat
ihmiset katsovat 4-5 tuntia illassa reality TV:tä. Se nyt ei kehitä mitään ihmisten
metataitoja, kun vaan tuijotat ja seuraat muiden elämää tv:ssä tai somessa.
Pelikiellon
määrääminen lapselle on pahinta kontrollointia ja vallankäyttöä. Toki rajat
pitää asettaa, että lapsi saa yöt nukuttua.
Ihmisten
pitää tehdä enemmän niitä asioita, joista hän pitää. Antakaa lasten siis pelata
tietokonepelejä niin kauan, kun tämä pelikiinnostusvaihe kestää ja lapsi
nauttii pelaamisesta.
Löytyykö Roviosta
tai Supercellistä yhtään työntekijää, joka ei olisi lapsena pelannut
tietokonepelejä? Mikä sitten olisi yhteiskunnan mielestä hyväksyttävää? Voisiko
joskus pysähtyä ajattelemaan ja miettiä, mitä pahaa pelaamisessa oikeastaan on.
Mielestäni yksilöiden pitää antaa tehdä juuri niitä asioita, joista he ovat
kiinnostuneita. Let's play!
***
Tekstin innoittajana toimi syvälliset keskustelut mentoroivan yrittäjän kanssa.
