keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Antakaa lasten pelata tietokonepelejä

Aikuisilla tuntuu olevan tarve rajoittaa alaikäisten lasten peliaikaa tietokoneella. On trendikästä määrätä lapselle pelikieltoja, joiden päämäärä ei ole tiedossa edes pelikiellon määrääjällä. Mitä vanhemmat yrittävät saavuttaa määräämällä lapselle pelikieltoa?

Pelaaminen ei ole väärin, vaan siitä on lapselle vaan hyötyä. Tosiasiassa aikuiset eivät usein edes tiedä, mitä tietokonepelejä lapset oikeastaan pelaavat.

Arkielämä on monelle aikuiselle ja lapselle tylsä. Joudutaan pakosti tekemään sellaisia asioita, jotka ovat tylsiä. Näistä tekemisistä ihmiset eivät saa henkistä tai fyysistä tyydytystä. Samaan aikaan aikuiset tekevät 8 h päivässä töitä työympäristössä, josta ne eivät oikeasti pidä. Tämän seurauksena ihmiset voivat huonosti yhteiskunnassa, kun tekevät asioita, joista eivät pidä. Eikö tämä sitten ole ajanhukkaa?

Vastaavasti lapsille koulujärjestelmä voi olla turhauttavaa. Diginatiivi lapsi saattaa tietää enemmän tietotekniikasta ja ohjelmoinnista kuin opettajansa tai vanhempansa. Eri asiat kiinnostavat lapsia ja aikuisia eri elämänvaiheissa.

Leikit ja pelit ovat aina olleet osa ihmisten elämää. Peleillä tuntuu olevan sellainen stigma kuin ne olisivat jotakin pahaa. Lapsena sinäkin pelasit kirkonrottaa ja lautapelejä. Nykyään Pokemon Go on korvannut kirkonrotan. Lautapelien pelaaminen oli ja on hauskaa ja kivaa monen mielestä. Nykyään nämä lautapelit ovat muuttuneet vain sähköiseen muotoon, joten mitä pahaa näissä peleissä on?

Yhteiskunta ja elämä on tehty extroverteille, jotka viihtyvät laumoissa. Introvertit  ovat enemmän ihmisiä,  jotka tarvitsevat eristäytymistä. Extroverttien mielestä eristäytyminen on sairaus. Introverteille on epämiellyttävää puhua omasta itsestä. Sen sijaan introverttien mielestä eristäytyminen on lääke ja se rentouttaa enemmän kuin ihmislaumassa vietetty aika.

Uskallan väittää, että tietokoneella pelaaminen on erittäin hyödyllistä, kun vaan riittävästä yöunesta, ravinnosta ja ulkoilustakin muistetaan huolehtia.

Television tosi-tv ohjelmien katselu tai Snapchat, Instagram tai Facebook päivitysten lukeminen on sen sijaan ajanhukkaa ja viihdettä, joka ei kehitä ihmistä.

Samoin hyvän ja pahan moraalikäsitykset voi joskus oppia helpommin peleistä tai elokuvistakin kuin omilta vanhemmilta ja lähipiiriltä.

Pelit ovat elämyksellistä, kukaan ei saa pelaamisen antamaa kokemusta pois.

Nykyaikana ihmisyys, suvaitsevaisuus, henkisyys, vuorovaikutus ja maailmankaikkeus ovat ihmisiltä kadoksissa. Oravanpyörässä olevat ihmiset eivät pysähdy ajattelemaan riittävästi. Ihminen on pysynyt samana 200.000 vuotta, teknologinen muutos on ollut vasta 20 vuotta. Ihmisten arvot ovat muuttuneet siten, että raha on kaiken mittari.

Loppupelissä, mitä lasten pelaamisesta on haittaa? Lapsi oppii pelaamisen kautta mm. englannin kielen uutta sanastoa, loogista päättelyä, luovaa ajattelua, nopeaa päättelykykyä, nopeaa reagointikykyä, ohjelmointia, suunnittelutaitoa, avaruudellista ajattelukykyä sekä strategista tiimityötä. Psykologit kutsuvat näitä kognitiivisiksi metataidoiksi. Pitäisikö meidän siis kieltää lapsilta kognitiivisten metataitojen kehittäminen? Ei todellakaan.

Mitä pahaa on tietokonepeliriippuvuudesta ja ylipäänsä riippuvuuksista?

Tietokonepeliriippuvuudessa ei ole mitään väärää eikä pahaa. Ei se loppuelämää kestä. Se vaan kertoo siitä, että asia kiinnostaa yksilöä juuri sillä hetkellä todella paljon.

Aikuiset saattavat olla työriippuvaisia, seksiriippuvaisia, uskontoriippuvaisia, televisioriippuvaisia, someriippuvaisia, kahviriippuvaisia, cocacolariippuvaisia jne. Riippuvuus ei ole pahasta, jos siitä jää hyviä kokemuksia. Pitää ajatella positiivisesti ja pitää hyväksyä ihmisten erilaisia tapoja elää.

Pelaaminen kehittää lasten yksilöllisiä taitoja eri tavoin. Pelaamisella saat itse aikaan asioita. Pelikentissä lapsi saa kokea erilaisia maailmoja. Pelit antavat lapsille uusia kokemuksia ja elämyksiä. Elämyksiähän elämässä halutaan saada ja kokea. Lukeminen, elokuvat (jos niiden sanoma on sisällöllinen), matkailu ja pelaaminen ovat esimerkkejä elämyksellisten kokemusten hankkimisesta.

Aikuisilla on varsin vääristynyt ja jopa negatiivinenkin käsitys peleistä. He eivät ole vaivautuneet ottamaan edes selvää, millaisia kehittäviä ominaisuuksia peleistä voi saada.

Samat ihmiset katsovat 4-5 tuntia illassa reality TV:tä. Se nyt ei kehitä mitään ihmisten metataitoja, kun vaan tuijotat ja seuraat muiden elämää tv:ssä tai somessa.

Pelikiellon määrääminen lapselle on pahinta kontrollointia ja vallankäyttöä. Toki rajat pitää asettaa, että lapsi saa yöt nukuttua.

Ihmisten pitää tehdä enemmän niitä asioita, joista hän pitää. Antakaa lasten siis pelata tietokonepelejä niin kauan, kun tämä pelikiinnostusvaihe kestää ja lapsi nauttii pelaamisesta.


Löytyykö Roviosta tai Supercellistä yhtään työntekijää, joka ei olisi lapsena pelannut tietokonepelejä? Mikä sitten olisi yhteiskunnan mielestä hyväksyttävää? Voisiko joskus pysähtyä ajattelemaan ja miettiä, mitä pahaa pelaamisessa oikeastaan on. Mielestäni yksilöiden pitää antaa tehdä juuri niitä asioita, joista he ovat kiinnostuneita. Let's play!

***

Tekstin innoittajana toimi syvälliset keskustelut mentoroivan yrittäjän kanssa.