keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Yrittäjistä huntereita ja farmereita

Yrittäjyyden rakenteellisten esteiden poistamisesta käydään jatkuvaa keskustelua ja vääntöä. Verotusta halutaan uudistaa varsinkin kasvuyrittäjyyttä suosivaan suuntaan. On selvää, että oma-aloitteisuus ja yrittäjyys pitäisi olla palkitsevaa ja verotuksellisesti kannustavaa. Yhteisöveroa alentamalla kasvuyrityksille jää enemmän rahaa investoida tulorahoituksella eikä velkarahalla.

Newsweek rankkasi elokuussa 2010 Suomen parhaaksi valtioksi maailmassa. Tähän analyysiin vaikutti koulutus, terveydenhuolto, taloudellinen ja poliittinen ympäristö. Suomessa on hyvin positiivinen yrittäjyysilmasto, jonka myötä yrittäjyysaktiivisuus on jatkuvasti lisääntynyt. Yrityksiä on noin 263.000, mutta silti vain 10 prosentilla yrittäjistä löytyy voimakas halu kasvattaa yritystään.

Yritysten halua kasvaa ja siten kansantalouden hyvinvointia edistäisi se, jos yritykset siirtyvät kassaperusteiseen kirjanpitoon ja verotukseen. Tällä hetkellä yrittäjän on maksettava etukäteen verot ja vakuutusmaksut, vaikka asiakas ei olisi yritykseen laskua suorittanut. Valtion verotulot eivät pienene, vaikka yritykset siirtyisivät kassaperusteiseen kirjanpitoon ja verotukseen. Eiväthän palkansaajatkaan maksa ansiotuloveroa eli ennakonpidätystä etukäteen alkukuussa, jos palkka maksetaan loppukuussa?

Yrittäjyyden rakenteellisia esteitä voidaan vähentää, mutta yrittäjien liiketoimintaosaamisessa on myös varsin usein puutteita. Tuoreen TEM:n julkaisun mukaan naisyrittäjät tarvitsevat lisää osaamista mm. taloushallinnossa, liiketoiminnan suunnittelussa ja tietotekniikassa. Yrittäjyyskoulutusten suorittamisesta ei ole haittaa kenellekään yrittäjälle, mutta siitä on, jos yrittäjäkoulutus puuttuu. Yrittäjäkoulutusten painopisteitä voisi kuitenkin tarkistaa. Väitän, että suurimmat haasteet pienyrittäjillä on myyntitaidoissa ja -asenteissa. Yrittäjillä on hyviä tuotteita tai palveluita. Yrittäjähän on usein itse tuotteidensa, palveluidensa tai oman osaamisensa paras myyjä. Yrittäjien kannattaisi tiedostaa, onko hänen myyntityylinsä enemmän ”hunter” vai ”farmer”. Hunter etsii voimakasta myynnin lisäystä uusien asiakkaiden parista, mutta diilin jälkeen kiinnostus asiakkaaseen voi jäädä vähemmälle huomiolle. Farmer –tyyppinen myyjä keskittyy olemassa oleviin asiakassuhteisiin tai pitkäaikaisten asiakassuhteiden hoitamiseen. Jotta saamme myös nuoria, akateemisia houkuteltua yrittäjiksi, on yrittäjien myyntitaitojen hiominen menestyvän yritystoiminnan pelastus.

(kolumni julkaistu Ekonomi-lehdessä 7/2010)