Omistajanvaihdoksen avulla ekonomiyrittäjäksi

Suomessa 55–74 vuotiaita yrittäjiä on 69 000, joista noin 14 000 on ilman jatkajaa. Toisen lähteen mukaan 50 000 yrittäjää aikoo luopua liiketoiminnasta eli suunnittelee omistajanvaihdosta seuraavan viiden vuoden aikana. Tämä luo huomattavan haasteen: Suomeen on syntymässä yrittäjyysvajetta samaan aikaan kun työllistämisen vastuu on siirtymässä yhä enemmän pk-yrityksille ja uusia yrityksiä perustetaan yhä useammin muihin edullisemman verotuksen maihin esimerkiksi Viroon, jossa osakeyhtiöissä voittoja ei veroteta, ennen kuin osingot nostetaan yhtiöstä pois.

Yksittäisen yrityksen näkökulmasta omistajanvaihdos tarkoittaa uutta yrittäjää vetäjäksi ja myyjän siirtymistä eläkkeelle tai muihin toimintoihin. Onnistuessaan omistajanvaihdos tarkoittaa liiketoiminnan jatkuvuutta, kehittymistä ja työpaikkojen turvaamista.

Kokemukseni mukaan keskeisimpiä haasteita omistajanvaihdoksissa ovat muun muassa motivoituneen jatkajan löytyminen, yrityksen arvonmääritys, yrityskauppahinnan neuvottelut, rahoituksen ja takuiden järjestelyt, verotuksen suunnittelu, luopujan eläkkeen riittävyys, omistaja-johtajanvaihdoksen siirtymäkauden sujuminen ja hiljaisen tiedon ja osaamisen siirtymisen varmistaminen edeltäjältä jatkajalle.

Yhteiskunnassa on paljon keskusteltu, mistä yrityksille löytyy kehittämistahoisia ostajia. Jatkaja voi löytyä omasta perheestä, mutta yhä useimmin myös henkilöstöstä, yrityksen asiakkaista, sidosryhmistä ja kilpailijoilta. Esimerkiksi nuorkauppakamarit eri puolella Suomea järjestävät yhdessä kumppaneiden kanssa Jatkoon! –seminaareja, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneita henkilöitä herätellään miettimään toimivan yrityksen ostamista yhtenä vaihtoehtona yrittäjäksi ryhtymisessä.

Mielestäni tässä muutoksessa on mahdollisuus myös ekonomeille. Ekonomithan ovat luonteva ja erinomainen vaihtoehto yrityksen jatkajaksi, varsinkin kun yhteiskunta kaipaa enemmän kasvuyrittäjiä Suomeen. 

Viestin Vaihto helpottaa omistajanvaihdoksia

ELY-keskukset ovat tuotteistaneet omistajanvaihdosten suunnitteluun kohdennetun tuotteistetun ViestinVaihto –palvelun helpottamaan PK-yritysten omistajanvaihdoksia. Omistajanvaihdoksen asiantuntijoiden (esimerkiksiViestinVaihto -konsultit) hyödyntäminen omistajanvaihdoksen tai yrityskaupan suunnittelussa ja toteutuksessa on erittäin suositeltavaa.

Useimmille yrittäjille yrityksen luovutus (myynti) on kerran elämässä tapahtuva prosessi. Omistajanvaihdosasiantuntija osaa neuvoa, miten myyjä saa yrityksensä myyntikuntoon ja miten ostaja ja myyjä välttävät suurimmat sudenkuopat omistajan/sukupolvenvaihdoksissa. Myyjän intressinä on usein tehdä osakekauppa, ostaja haluaa tehdä mieluummin liiketoimintakaupan. Jokainen omistajanvaihdos on ainutlaatuinen ja vaatii huolellista suunnittelua verotukselliset, rahoitukselliset, eläkkeelle jäämisen ajankohdan ja jatkajan aikataululliset näkökulmat huomioiden.

Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa useiden erilaisten yritysjärjestelyiden avulla, joista yleisimmät ovat liiketoimintakauppa, osakekauppa, lahjanluontoinen kauppa tai yrityksen lahjoitus. Muitakin vaihtoehtoja on, kuten yrityksen omien osakkeiden hankkiminen, jatkajalle perustetaan apuyhtiö, luopujalle jää keskinäinen kiinteistöyhtiö.

Sukupolvenvaihdoksiin on mahdollista saada sukupolvenvaihdoshuojennuksia, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Tällöin yrityksen myyjä (luopuja) voi myydä perilliselle yrityksen osakkeet tai yhtiöosuuden ilman luovutusvoittoveroa. Myös perinnönjakokysymykset eli muut perilliset on otettava huomioon mahdollisessa osakkeiden antamisessa lahjana, perintönä taiennakkoperintönä.

Suomen Ekonomiliiton yrittäjäneuvottelukunta haluaa edistää ekonomiyrittäjyyttä. Samaan aikaa moni yrittäjä pohtii yrityksen myymistä ja kaipaa kipeästi jatkajaa yritystoiminnalleen. Nyt jos koskaan on aika ryhtyä ekonomiyrittäjäksi sukupolven- tai omistajanvaihdoksen avulla! Suomi tarvitsee ekonomiosaamista myös pk-yrityksiin.

Teksti on julkaisu Suomen Ekonomiliiton sivuilla 12.11.2012 http://blogi.ekonomit.fi/?p=417

Perheyritysten sukupolvenvaihdosten helpottaminen

Talousoikeuden opiskelija kävi haastattelemassa minua pro gradu -tutkimustaan varten. Aiheena hänellä oli tuloverolaki (TVL 48.1 §:n 3 kohta) sukupolvenvaihdoshuojennukset sekä perintö- ja lahjaverolaki (PerVL 55 §), joka koskee lahjaa tai lahjanluonteisella kaupalla saatua varallisuutta. 

Erittäin antoisa haastattelu muistutti mieleeni, että lainsäätäjien täytyy yhä edelleen helpottaa perheyritysten sukupolvenvaihdosten edellytyksiä. Esimerkiksi TLV 48.1 § 3 kohdassa vaaditaan yritystoiminnan luovuttajalta 10 vuoden omistusaikaa. Se on mielestäni liian pitkä aika. Omistusaika pitäisi lyhentää 5 vuoteen. 

Perintö- ja lahjaveron alarajaa on kevennetty 13 prosenttiin. Perintö- ja lahjaveroa täytyy keventää 4 prosenttiin. Ruotsissa ei ole perintöveroa. Jos perintöveroa ei kohtuullisteta, niin perheyritykset siirtävät pääkonttorinsa Suomesta Ruotsiin. Tällöin Suomi muuttuu tytäryhtiötaloudeksi vähitellen. Perintöveron kevennyksen idea on tukea suomalaista omistajuutta.

Nämä muutokset helpottaisi sukupolvenvaihdoksia konkreettisesti.

Turkistarhaus kunniaan

Turkistarhaus on tärkeä elinkeino, joka työllistää 22.000 suomalaista, erityisesti Pohjanmaalla. Turkistiloja on 1.100 ja ne ovat useimmiten perheyrityksiä. Turkistarhaus on elinkeino, joka ei saa valtiontukea ja tuotannosta peräti 98 % menee vientiin. Siis tuo rahaa suomalaiseen kansantalouteen muualta maailmasta. Useat turkistarhat sijaitsevat Pohjanmaalla tai Etelä-Pohjanmaalla. Turkistarhaus on perinteisesti tuonut vaurautta pohjalaisille pienyrittäjille. Jos turkistarhaus jostain käsittämättömästä ja populistisesta syystä päätettäisiin kieltää Suomessa, niin työttömyys lisääntyisi. Mistä näille 22.000 ihmiselle löydetään työpaikkoja? Se vasta kallista on, että yhteiskunnan varoilla uudelleenkoulutetaan ihmisiä uusille aloille. Just! Turkistarhauksen kielto Suomessa ei sitä paitsi eliminoi turkistarhausta. Kilpailu on kovaa turkistarhaajilla. Elinkeino vain siirtyy Kiinaan, Venäjälle tai Baltiaan, jossa minkkien ja supien elinolosuhteet häkeissä eivät ole samalla tasolla kuin Suomessa, puhumattakaan eläinten oikeuksista kyseisissä maissa. Mielestäni on isänmaallinen teko sallia Suomessa turkiskasvattajien harjoittaa rauhassa elinkeinoaan.

Toiseksi on varsin erikoista, että nyt jo ahtaalle ajettuja turkistenkasvattajia ja heidän elinkeinoansa näyttävät tuomitsevan sellaiset henkilöt, jotka eivät ole koskaan käyneet edes vierailulla turkiseläintarhoissa tai pitäneet ketun tai minkin nahkoja sylissään. Kävisivät ensin laillisella tutustumiskäynnillä turkistarhaan, ennenkuin tuomitsevat.

Kolmanneksi tiedetään, että häkeissä kasvatetut minkit, ketut ja supit eivät pärjää luonnossa, vaan kuolisivat nälkään.

En ota kantaa siihen, onko lopputuotteen käyttäminen tarpeellista vai ei. Kun pakkasta on yli -20 C niin kyllä tuo turkki ihan passeli varuste on näillä leveysasteilla niin Alepan jonossa kuin edustuskekkereissä. Aivan varmasti korvaaviakin lämpimiä vaatekappaleita on olemassa.